[slide=1]
AAARGH! – 10 vuotta myöhemmin
Galleria Huudon kymmenvuotisjuhlanäyttely
Jätkäsaaren Makasiini L3, 2. ja 4. krs
Tyynenmerenkatu 6 (ent. Hietasaarenkuja 6), Helsinki
Markus Tuormaa
Veistoksia
runo, 2005
hiuksista sidottu harja, 2006
puukampa, 2008
Kampauksia
2009–2012
Hiuksiin kammattuja keskusteluja, muistoja ja kertomuksia. Kampaukset ovat syntyneet keskusteluista kammattavien kanssa.
Harjapuu
2006
video
3′ 25”
Maisema
2009
video
8′ 00”
Puuta ja hiusta
Kuvataidetta tehdään usein käsin. Kuvataiteilijan työn ohella teen käsin esineitä puusta. Etsin puun metsästä, tutustun löytämäni puun ominaisuuksiin ja pyrin veistämään siitä esineen kunnioittaen puun luonnetta.
Useimmiten syntyy jokin käyttöesine, mutta toisinaan syntyy esine, jota alan pitämään taiteena. Silloin se on paitsi puuesine, myös veistos.
Veistin vaahterasta kamman. Kampa syntyi oikeastaan veistämällä puuhun runo, jonka olin kirjoittanut aiemmin. Myös veistoksen tekeminen voi johtaa uusiin taideteoksiin. Paitsi että kampa on veistos, se on myös työkalu muotokuvien ja maisemien kampaamiseen.
Kokosin viime vuosien töistäni ja töitteni osista kokonaisuuden, joka käsittelee käsillä tekemistä: veistämistä ja kampaamista.
Veistosten materiaali on puuta, kampausten hiusta. Niiden materiaalia ovat myös kertomukset, muistot, tunteet, aistimukset… Voisin kirjoittaa kuvan materiaalin sijasta yhtä hyvin kuvan aiheesta, sillä en osaa varsinaisesti erottaa materiaalia ja aihetta toisistaan. Käsillä tekeminen on tutustumista materiaaliin, aiheeseen.
Hiuksista sidotun harjan harjapuu on leppää. Punertavan puun ja verta muistuttavan leppänesteen vuoksi lepällä on suomalaisugrilaisessa perinteessä erityinen merkitys sielupuuna ja taikapuuna. Lepästä on veistetty taikoihin ja rituaaleihin tarvittavia esineitä, lautasia, lusikoita, nuolia. Siitä on veistetty myös pieniä veistoksia, kuten ihmisen, hevosen tai kalankuvia. Näitä esineitä ja veistoksia pidän menneen ajan kuvanveistona.
Hiuksista sitomani harja jatkaa vanhaa leppäkuvanveiston perinnettä. Harjapuu-video kuvaa harjan syntymistä. Sidottuani hiustenpäät harjapuuhun leikkaan harjan irti. Hiusten katketessa katkeaa myös hiuksiin jäänyt aika. Syntyy rajakohta.
Eräässä leppään liittyvässä sanonnassa kerrotaan leppäisestä lautasta, jolle vanha ihminen kertoo menevänsä ja aikovansa vesille. Tulkitsen, että leppä merkitsee tässä sanonnassa rajakohtaa ajassa, rajaa tämän ja tuonpuoleisen välillä.
Kampauksia tehdessäni olen usein toisessa rajakohdassa: nykyhetken ja menneen rajalla. Kampaukseni ovat syntyneet keskustelusta kammattavien kanssa ja usein juuri muistot menneestä tulevat osaksi kampauksen kertomusta. Kammatessa ne saavat elää hetken nykyhetkessä.
Kampausta tehdessä hius ja puu kohtaavat toisensa konkreettisesti. Hius on niin kapea ja vahva, kuin työkalun teränsuu, että se voi halkaista puisen hiusneulan kärjen tai kammanpiin. Tähän vaikuttaa paljon puulaji: kuusi ja mänty halkeavat helposti, mutta useat lehtipuut eivät.
Kamman piikkipuun materiaaliksi olen valinnut tiivistä ja vaikeasti lohkeavaa vaahteraa. Siihen vuoltu pinta muistuttaa sileydessään ja liukkaudessaan hiuksen pintaa. Vaahterainen kampa liukuu sujuvasti hiusten läpi.
www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/2982
Lisätietoja esimerkiksi vaahterakamman teosta ja veistämisestä yleensä on kirjassani Veistotöitä (Metsäkustannus, 2011).
