Anu Haapanen, Virva Kanerva, Anna Leppä ja Janika Salonen
Maankaltainen
Galleria Huuto Jätkäsaari – Jätkä 1
1. – 16.8. 2015
Maankaltainen-näyttelyn taiteilijat ovat kuvanveistäjä Virva Kanerva ja taidegraafikko Janika Salonen sekä taidemaalarit Anu Haapanen ja Anna Leppä. He tutkivat töissään maailmaa ja sen asukkeja luoden teoksiinsa kuvallisia rinnakkaistodellisuuksia, maankaltaisia tiloja.
Kullakin taiteilijalla on oma todellisuutta tutkiva epätodellinen kuvastonsa. Neljän taiteilijan teoksista muodostuu sukellus maailmaan, joka on rakennettu arkitodellisuudesta ja elinympäristöstämme muistuttavista elementeistä niillä leikitellen ja maan lainalaisuuksia taivuttaen. Näyttelyn kuvamaailmassa ihmisten ja eläinten väliset rajat häilyvät, ihmisenkaltaiset olennot muodostavat välilleen tyhjyydessä eläviä psyykkisiä tiloja ja kuvitteelliset maisemat toimivat erilaisten tapahtumien tai tarinoiden näyttämönä. Neljästä näkökulmasta punoutuu kokonaisuus, jossa eri tekniikoin toteutetut teokset kytkeytyvät toisiinsa ja kommunikoivat keskenään.
Anu Haapasen maalaukset ovat maisemallisia pohdintoja, myyttisiä tiloja tai utopioita, joihin on tunkeutunut merkkejä ihmisen läsnäolosta tai viitteellisiä jälkiä jonkin kuvitteellisen sivilisaation tarinasta. Maalauksiin rakentuvat tilat ja maisemat toimivat merkityksillä ladattuina elementteinä, jonkin symbolisen tapahtuman tai määrittelemättömän kokemuksen näyttämönä.
Virva Kanervan veistokset liikkuvat realismin ja fantasian välimaastossa leikitellen populaarikulttuurin ja mystiikan kuvastolla. Kanerva käyttää eläinhahmoja käsitellessään ihmisenä olemista ja ympäröivää maailmaa. Eläimeen on helppo samaistua ja eläin voi olla vapaa ihmistä määrittävistä symboleista, mutta silti kuvata ihmisen kokemia tunteita ja asioita.
Anna Leppä pohtii maalauksissaan ihmisten välisiä psykologisia tiloja. Maalauksissa on hienovaraisia ja monitulkintaisia viittauksia ihmisten sosiaalisesta olemisesta, siitä kuinka yhteiskunnat rakentuvat ja miltä se tuntuu. Maalaukset ovat välähdyksiä hetkeen, jossa käsitteet eivät vielä ole muodostuneet, ja palaamisia alkukuvaan, epämääräiseen hetkeen ihmisyyden ytimessä.
Janika Salosen teokset ovat postapokalyptisiä kuvauksia paikasta, jossa ihminen on jättänyt näyttämön ja muutamat selkeät muodot näyttelevät pääosaa. Salonen projisoi teosten elottomiin, geometrisiin muotoihin inhimillisiä piirteitä ja tekee niistä näin samaistumiskohteita. Muotojen kautta teoksiin piirtyy tarina uuden elämänmuodon rakentumisesta.
