Kasper Muttonen
CASE STUDY
Galleria Huuto Jätkäsaari 1
16.11.–1.12.2013
Kuvataiteilijana kiinnostun arkkitehtien ”unelmatilasta” tai ideamaailmasta ja sen ristiriidasta toteutetun tai suunnitellun välillä. Pienoismallitodellisuuden sekä piirrettyjen ideoiden ja toteutuksen välinen ero voi olla pieni tai todella suuri.
Jos rakentaminen oikeassa arkkitehtuurissa on ongelman ratkaisua tilallisin keinoin, on se taiteilijalle henkilökohtaisempi prosessi. Arkkitehtuuri tarjoaa paljon työkaluja mutta taideteokseksi tehty arkkitektoni on aina henkilökohtainen konstruktio henkilökohtaiselle tarpeelle. Tarpeen vuoksi prosessi on toistettava ja tarvittava rakenne rakennettava uudelleen ja uudelleen.
Subjektiivinen maisema
Case Study on sarja tutkielmia taiteellisista rakennelmista jotka pyrkivät olemaan enemmän tai vähemmän toteutettavia arkkitehtonisia unelmia. Taiteilijan unelmina ne ovat suunnitelmia vailla toteutuspaikkaa, globaalisti juurettomia tai etsivät soveliasta paikkaa kansallisuudesta riippumatta. Ehdotuksina ne ovat olleet esillä Freiburgissa Saksassa ja osa myös Baselissa Sveitsissä. Syksyn residenssityöskentelyssä mukaan tulee Pariisissa tehty ehdotus.
Jätkäsaaren galleria on ensimmäinen konkreettinen arkkitehtoninen suunnitelmani. Vähemmän konkreettisten mallien tuleminen konkreettisen tilan sisälle luo uuden kerroksen. Talo talon sisällä luo käsitteellisen tilan konkreettisen rakenteen sisälle.
Rakennus luo myös maisemaa, tekemieni rakennelmien on tarkoitus olla maisema itsessään. Ulkopuolisen katsottavan maiseman lisäksi maisema kääntyy sisäänpäin psyykkiseksi tilaksi. Varjot ja maalatut jäljet varjon alla sekoittumassa, heijastukset ja värillinen valo. Interiööritutkielman sijaan rakennus lainaa pienen osan luonnonvaloa, orgaanista varjon leikin maisemaa tai kasvaa ylös omassa konstruktiomaailmassa kuin kasvi. Ruostunut, musta tai harmaa hieno metallijauhe sekoittavat maalin materiaaliksi. Rauta muuttuu väripinnaksi pigmenttien sekaan. Rautakaupasta löytynyt reiällinen metallilista matkii wau-arkkitehtuurin orgaanisia unelmia.
Paikallisuus globaalissa tilassa.
Modernismi ja International Style loivat ideaalitilan joka jatkui metropolista toiseen sekä eri mantereille. 2000 luvun Wau-arkkitehtuuri luo visuaalisia kiinnekohtia uusiin keskuksiin. Kaupunkitilallisesti on käynnissä globaali kilpailu eri keskuksien välillä jossa usein samat tähtiarkkitehdit tekevät uutta Wau-arkkitehtuuria näyttääkseen kehittyvien keskuksien valtaa ja vaurautta. Yksi tunnetuimmista ja menestyksekkäimmistä arkkitehtitoimistoista sijaitsee Baselissa, Herzog De Meuron joka on suunnitellut sekä Pekingin olympiastadionin että Hampurin Elbefilharmonien. Pariisiin tämä supertoimisto suunnitteli 200 metrisen Toblerone-palaa mukailevan pyramidin joka uhkaa esittelykuvissa Eiffeltorniakin.
Mielenkiintoista tuossa suunnitteluprosessissa on se että länsimaalaisten arkkitehtitoimistojen suurimmat ja kalleimmat suunnitelmat toteutetaan yleensä Aasian kehittyvissä talouksissa tai Lähi-Idän öljyvaltioissa. Länsimailla ei ole aina enään varaa tai tarvetta kalleimpiin unelmiinsa mutta niille on markkinansa toisaalla. Japani luo poikkeuksen Eurooppa-Usa valta-asetelmaan. Modernistinen arkkitehtuuri hullaaantui japanilaiseen selkeyteen ja pohjan standardisointiin. Nykyään Japanilainen nykyarkkitehtuuri ylittää melkein kaikki muut pelkistyksellään ja toimistot kuten Sanaa tai Tadao Ando luovat museoita ja monumenttejä, kuten Sanaan reikäjuustohenkinen Rolex learning center Lausanneen Sveitsiin. Ehkä nykyrakennus on globaali paikallinen maisema?
Globaalina aikana vaikutteen ja paikallisuuden tunne on häilyvä käsite. Identiteetti rakentuu erilaisista kulttuurisista kerroksista. Osa rakenteista pyrkii olemaan anonyymejä ja ei kansallisia, silti niistä voit ulla paikallisesti merkittäviä. Rakennetun tilan identiteetti ja ihmisen identiteetti paikan suhteenriippuu oivalluksista, ymmärryksestä ja väärinymmärryksestä. Ihmisen luoma maisema on geometrinen leikki ja keinotekoinen visuaalinen rakenne silti sen hallinta ja kokonaisuus muodostuu orgaaniseksi sattumaksi olematta täysin järjen tai logoksen hallinnassa.
Taiteen edistämiskeskus on tukenut Baselin Ja Freiburgin residenssiä ja siellä tehtyjä teoksia.
