Taiteilijavetoisten gallerioiden vetovoima perustuu osittain siihen, että niihin liitetään annos leikkisyyttä. Mielikuva taiteilijasta näyttelynjärjestäjänä jättää hiekkalaatikkovaikutelman – joka tihkuu lämpöä.
Huudolla, Helsingin maineikkaimmalla taiteilijagallerialla, on siis kaikki symboliset edellytykset tukea Clues to Human Behavior -näyttelyä – sitä ei varsinaisesti kukaan ole kuratoinut, vaan näyttely on syntynyt vähitellen ryhmän yhteistyönä.
Kokonaisuus on muotuotunut temmeltämällä, kuin lapsijoukon leikki, johon logiikka kasvaa pala palalta – ”tää kivi on sitte vankila” – kunnes lopputuloksena on intensiivinen pienoismaailma, kokonaisuus joka tuntuu enemmältä kuin osiensa summa.
Yhteistä näyttelyn teoksilla on se, että ne peilaavat, käsittelevät tai edustavat eri tavoin aikuisille tyypillisintä leikin muotoa, pelaamista.
Mikä erottaa pelin muista leikeistä? Kaikilla peleillä ei ole selviä sääntöjä (ihmissuhdepelit), mutta sellaista peliä, jossa ei ole panoksia, voitettavaa tai hävittävää, ei ole olemassakaan.
Aikuinen rakentaa pyyteettömiä pilvilinnoja vain rakastuneena – jos silloinkaan.
Max Ryynänen
