Elina Katara
Kertomuksia kasveista ja ihmisistä
24.6.-17.7.2022
Taiteilija on tavattavissa lauantaina 16.7. ja sunnuntaina 17.7. klo 12-17.
Esillä olevia teoksia tehdessäni annoin itselleni luvan rönsyillä. Niinpä teokset käsittelevät paitsi kasvien ja ihmisten välisiä suhteita, myös kuvitelmia, katoavaisuutta, unohtamisen pelkoa, sekä sitä, minkälaisen perinnön jätämme.
Ihmisten ja kasvien suhteet ovat monitasoiset. Kasveihin on eri aikoina liitetty vaihtelevia merkityksiä, symboliikkaa ja arvotuksia. Teokseni liittyvät osaksi taidehistorian kasviaiheisten teosten pitkää jatkumoa. Olen kiinnostunut mm. 1700-luvun kasvimuotokuvista, 1600-luvun kukka-asetelmamaalauksista ja renessanssiajan kukka-aiheisista maalauksista. Minua kiehtoo se, miten ihmiset ilmaisevat kasvien välityksellä tunteita, esteettisiä mieltymyksiä, arvostusta (toisia ihmisiä kohtaan) ja hetkellisyyttä. Kasvit valjastetaan ikään kuin puhumaan ihmisten puolesta, välittämään meidän viestejämme.
Mistä tunne järjestyksestä ja hallinnasta syntyy? Puun voi muotoilla kuutioksi tai sitoa, jotta oksat kasvavat haluttuun suuntaan. Pihalaatoitus on kunnollinen silloin kun saumojen väleissä ei kasva mitään (ylimääräistä). Miellän joutomaakasvustot tiiviisti rakennettujen kaupunkien henkireikinä ja jonkinlaisina vapaina tai omalakisina alueina. Olen kiinnostunut ns. rikkakasveista ja erityisesti voikukista, jotka puskevat esiin rakennetun ympäristön halkeamista. Mikä on rikkakasvi? Se on kasvi, joka kasvaa ihmisen mielestä väärässä paikassa. Monet ihmiset eivät halua voikukkia pihoilleen. Mietin, haluavatko voikukat ihmisiä pihoilleen. Kerran näin voikukan, joka oli asettunut kasvamaan massiivisen kivitalon pieneen syvennykseen. Se oli siinä kotonaan, talon valtias. Koti on siellä missä juuret ovat. Mielestäni voikukissa ja ihmisissä on paljon samaa.
Olen pohtinut paljon sitä, miten ihminen kokee olevansa muiden elollisten olentojen yläpuolella ja miten lyhytnäköistä toimintaa tästä seuraa. Luin ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen julkaisua Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019*, joka on Suomen lajien viides uhanalaisuusarviointi. Etsin ko. julkaisussa äärimmäisen uhanalaisiksi luokiteltujen sammalien valokuvia verkosta ja maalasin löytämieni kuvien pohjalta niiden muotokuvia betonilaattaan. Monet sammalet, jotka olivat ensimmäisten eliöiden joukossa maan pinnalla, ovat nyt vaarassa hävitä täältä lopullisesti ihmisen toiminnan seurauksena, mm. rakentamisen ja ilmastonmuutoksen vuoksi.
Teoksia tehdessäni luin antiikin ajan faabeleita, joissa kuvataan usein eläinten, mutta myös kasvien kautta ihmisen toimintaa ja piirteitä. Omaa aikaamme kutsutaan epävirallisesti anrtoposeeniksi, ajanjaksoksi, jolloin ihmisen toiminta vaikuttaa voimakkaasti maapallon elämään. Tein tähän aikaan liittyvistä huomioista näyttelyyn kuvallisia kertomuksia, joissa on etäisiä kaikuja muinaisista faabeleista.
* Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s.
Yhteystiedot
info(a)elinakatara.net
www.elinakatara.net
Instagram: elinakatara
