Erika Erre
Pesiä
Galleria Huuto Jätkäsaari – Jätkä 1
13.1.-4.2.2018
Ihminen erottaa itsensä luonnosta käyttämällä eri sanaa pesästään kuin muiden olentojen kodeista, jotka ovatkin lähinnä ympäristöön maastoutuneita piilopaikkoja pesimistä varten, epäsäännöllisen muotoisia ja luonnon ehdoilla muodostuneita suojapaikkoja. Alkeellisin muoto kodista lienee häilyväreunainen kolo, luola, kun taas ihmisten itselleen rakentamat tilat ovat muiden ja omaa katsetta varten matemaattisesti suunniteltuja suorien viivojen liittoja. Näyttely leikittelee kodin määrittelyillä ja niiden asukkailla, ihmisyyden luomilla kehyksillä, outoudella, joka syntyy ei-ihmisen pesän ollessakin geometrinen muoto.
Hiekka, jota on käytetty yhtenä teosmateriaalina valikoitui mukaan lapsuuden mielikuvasta: kun olin pieni, luulin sitkeästi että pyramidit olisivat rakennettu hiekasta. Ihmettelin asiaa kovin, sillä omat hiekkalinnani olivat kovin hauraita ja särkyviä ja mietin miten pyramidin sisällä voi olla huoneita ja käytäviä, vaikka omissa kokeiluissani ne aina romahtivat.
Aikuiselle itselleni hiekan pettävyys ja muuttuvuus symboloikin kodin ja tuttuuden katoavaisuutta. Eläinten pesät ovat yleensä väliaikaisia. Ihminenkään ei voi tuudittautua ajatukseen oman kotinsa ehdottomasta ja ikuisesta pysyväisyydestä.
Kiitokset Suomen Kulttuurirahastolle työskentelyapurahasta jonka aikana on mm. tätä näyttelyä tehty.
Erika Erre (synt.1979) on mm. Kuvataideakatemiassa opiskellut Karjaalla asuva kuvataiteilija joka käyttää teoksissaan laaja-alaisesti erilaisia tekotapoja ja materiaaleja ja haluaa suhtautua niihin ennakkoluulottomasti. Tässä näyttelyssä on uutena tekniikkana mukana keramiikka.
Lisätietoja:
Erika Erre
erika.erre(at)gmail.com
