Eero Tiittula
Flamin’ Martians – Olemattoman retrospektiivi
Galleria Huuto Jätkäsaari 1
14.9.–29.9.2013
HUOM: Uudet aukioloajat: ti-su 12-17
………………………………………………………….
Flamin’ Martians – Olemattoman retrospektiivi
Kuraattorin sana
Ensimmäinen kohtaamiseni Flamin’ Martiansin kanssa tapahtui Glasgow’ssa alkuvuodesta 2008. Keräsin viikon ruokarahojani elävänä patsaana, kun minulle ojennettiin rasvaiseen lentolehtiseen kääritty, uppopaistettu levy. Seuraavan kolmen Skotlannin vuoteni aikana aloin koota kokonaiskuvaa Flamin’ Martiansista satunnaisten havaintojen ja keskustelujen kautta. Olemattoman retrospektiivi pohjautuu suurelta osin Glasgow’n muistiinpanoihin ja dokumentteihin.
Flamin’ Martiansille on ominaista ristiriitaisuus. Kuvataiteesta irtisanoudutaan, mutta taiteen ilmaisukeinoja lainataan laajalti. Lentolehtisiä ei allekirjoiteta eikä graffiteihin sisälly tageja, mutta jäsenet käyttävät logolla merkittyjä nahkatakkeja. Flamin’ Martians kiistää olemassaolonsa, vaikka jättää siitä jälkiä, ja toisaalta väittää olevansa, vaikka jäljet eivät tunnu johtavan minnekään. Toiminta on samaan aikaan sekä ironista että vakavaa ja suuntautuu useille, toisiinsa lähinnä assosiatiivisesti liittyville alueille.
Kuraattorille ristiriitaisuus asettaa haasteita. Yleensä retrospektiivin odotetaan sitovan yhteen moninaisia kehityskulkuja, kertovan johdonmukaisen tarinan. Flamin’ Martians karttaa aristoteelista kerronnan rakennetta: alkua ei tunneta, loppua ei ole, eikä hämmentävä keskikohta auta hahmottamaan kumpaakaan. Fragmentaarisuus ja epäjohdonmukaisuus, johon kuraattori joutuu tilanteessa turvautumaan, heijastaa kuitenkin juuri sitä kokemusmaailmaa ja ajattelutapaa, josta Flamin’ Martians on kasvanut.
Flamin’ Martians on ennen muuta 2000-luvun vastakulttuurin ilmentymä. Pseudouskonnollisen retoriikan ja symboliikan takaa erottuu puhtaasti agnostinen maailmankatsomus, joka kääntää selkänsä kaikelle fundamentalismille. Flamin’ Martians suuntaakin kohti utopiaa – ts. olematonta – tietoisesti kirjaimellisessa merkityksessä. Tavoitteena on pitää yllä liikettä ja välttää ehdottomuutta, jonka äärellä keskustelu ja avoimuus häviävät.
Eero Tiittula
Suuret kiitokset Maijalle ja Soljalle inspiraatiosta, Suomen taideyhdistykselle ja Pertti Tiittulalle taloudellisesta tuesta, Mary Wintourille ja Arron Sandsille keskusteluista sekä John Millerille Flamin’ Martians -takin lainasta.
