Kuuden vanhana odotin kovasti koulun alkamista, vaikka olinkin hyvin huolissani, etten koskaan oppisi lukemaan.
En puhunut sanaakaan yläluokan pojille koko ekaluokan aikana ja suututin opettajan tekemällä kaikki matikan lisätehtävät heti kirjan saatuani. Ala-asteen yläluokilla opin lopulta neulomaan päinvastaiseen suuntaan kuin oikeakätiset tytöt, välitunneilla pelasin jääkiekkoa, pesäpalloa tai purkkista. Kevätjuhlissa soitin nokkahuilua, joulunäytelmissä esitin äitiä ja joulupukkia, itsenäisyyspäivänä haastattelin sotaveteraania. Yläasteella lauloin kuorossa, ostin ekat farkkuni ja kavensin ne kässäntunneilla. Tein kaikki seiskaluokan kuvaamataidon tehtävät hevosaiheista, lainasin rahaa luokan kovimmalle tytölle, otin silmälasit pois välituntien ajaksi ja kokeilin tupakanpolttoa, vaikka jäin aina kiinni. Kävin limudiscoissa, kirjoittelin lappusia naapurikylän pojan kanssa ja sain ystävänpäivänä nimettömän haukkumakirjeen.
Peruskoulun jälkeen jatkoin opiskelua lukiossa ja suoraan lukion jälkeen matematiikan opintoja yliopistossa. Minut valittiin opettajankoulutusohjelmaan ja viiden yliopistovuoteni aikana teinkin sivutyönä jo paljon sijaisuuksia niin peruskouluissa kuin lukioissakin. Vuonna 1999 halusin vielä ennen gradun tekoa ja matematiikan opettajaksi valmistumista pitää välivuoden.
Hain taidekouluun ja pääsin sisään. Ennen koulun alkua ja muuttoa Joensuusta Poriin opettelin lausumaan ääneen: ”Mä olen bi. Mä olen lesbo.”
Esittelen Galleria Huudon näyttelyssäni teoskokonaisuuden Friikki, jonka lähtökohtana on suomalainen koulujärjestelmä ja peruskoulutuksen sukupuolesta ja seksuaalisuudesta antamat käsitykset. Kokonaisuus muodostuu peruskoulun luokkahuoneen tyypillisten esineiden rekonstruktioista, jotka on kuvattu sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsityksiä purkavasta näkökulmasta naamioiden, pinnallistaen, toisin toistaen ja parodioiden.
Satakunnan taidetoimikunta on tukenut näyttelyn toteuttamista.
Lisätietoja: Laura Lilja, puh. 044 291 9119, laura@lauralilja.net
