Jarno Parkkima
Glass: Dreams, Uncertainty & Elsewhere
28.1.-12.2.2017
Galleria Huuto Jätkäsaari – Pikkujätkä
Videoteokseni Glass on dokumentaatio tai jälki ajanjaksosta, jolloin yritin oppia ymmärtämään ja ilmaisemaan sitä, millaista on elää jos todellisuuden kokemus rakentuu pääosin ihanteiden, unelmien sekä kuvien varaan. Sivullisuus, eristys, yksinäisyys, olemassaolemattomuus ja vuorovaikutuksen puute – nämä käsitteet ainakin tuntuvat kertovan jotain omista kokemuksistani. Vapaus, avoimuus, sosiaaliset suhteet ja mahdollisuudet tuntuvat vain näennäisiltä – yksilön ja ulkopuolisen välissä on jokin lasin kaltainen näkymätön ja hahmoton seinämä.
Jälkiä tämän kaltaisesta psyykkisestä olemassaolon (tai siis sen puutteen) kokemuksesta löytyy filosofian (erityisesti eksistentialismin), kaunokirjallisuuden ja psykoterapian parista. Vuonna 1968 ranskalainen Jean Baudrillard kirjoitti lasista ja sen merkityksestä näin: “Glass facilitates faster communication between inside and outside, yet at the same time it sets up an invisible but material caesura which prevents such communication from becoming a real opening onto the world.” Tämä ajatus kertoo varmasti jotain myös nykyajasta, jolloin ”todellisuus” välittyy enemmän ja enemmän kuvina näyttöjen heijastamana. Me hallitsemme kuvia kosketeltavien lasipintojen kautta ja pidämme omakuviammekin yllä sosiaalisessa mediassa. Onko eristäytyminen suojautumista siltä kitkalta joka syntyy kun olettamukset ja toiveet siitä, millaisia meidän ja elämämme tulisi olla, eivät vastaa sitä miten ne meille varsinaisesti ilmenevät?
Teoksen aihe on minulle henkilökohtaisesti tärkeä, mutta noin vuoden kestäneestä työskentelystä on seurannut kysymyksiä, ei vastauksia. Ehkä koettu eristys eli lasi on vain harhaa. Ehkä vaatimus todellisuuden ja toisten välittömästä kokemisesta (vuorovaikutuksesta) on ylipäätään liian ihanteellinen. Kenties todellisuus ja olemassaolomme välittyy meille pakostikin vain kuvankaltaisena tulkinnansekaisena vaikutelmana.
jarnoparkkima(a)gmail.com
www.jarnoparkkima.com