Lelut ja leikkiminen ovat kuuluneet jokaisen elämään. Hannamari Matikainen ei pyri jatkamaan leikkiä koko elämäänsä. Hän ei käsittele teoksissaan lapsuutta erillisenä tai irrallisena aikakautena aikuisen elämästä, vaan lapsuus on kiinteä ja tasavertainen osa aikuista. Hänen kuviinsa valitsemansa aiheet eivät ole pelkkiä nostalgisia muistoja menneestä. Ne ovat tärkeitä osia kollektiivisessa muistissa – perinteessä.
Perinteisen maatuskan sisältö ei tarjoa mitään yllättävää. Sama hahmo löytyy edeltäjästään hieman pienemmässä ja pelkistetymmässä muodossa. Maatuska on äitihahmo, joka toistaa jälkeläisensä itsensä kaltaisena. Matikaisen maatuskan helposti inhimillistettäviä eläinhahmoja ei ole survottu edeltäjänsä muotoon. Suuremman hahmon toive siitä, että hänen jälkeläisensä olisi hänen kaltaisensa on jätetty huomioimatta. Yllätykseksi jää, syntyykö uusi hahmo aina suuremman sisältä vai rakentuuko
isompi pienempänsä päälle. Parittoman määrän voi ajatella kuvaavan jatkumoa, parillisen taas jonkin päättymistä; yksi on täydentynyt toisella.
Matikaisen eläinhahmojen rooli on epäselvä. Eläimet on kuvattu juuri
hetkeä ennen kuin ne ovat tajunneet, onko koettu yllätys ollut negatiivinen vai positiivinen. Malleja on löytynyt ”maailman rumin”-kisasta. Niistä onkin helppoa käyttää sanaa ruma. Se on turvallista, koska kuvien hahmot kääntävät sanan
negatiivisuuden lopulta aina hellyyttävän puolelle. Hellyttävyys luo ymmärrystä. Jokainen söpöläinen
on kuitenkin tulevaisuuden potentiaalinen pahantekijä.
Matikainen järjestää kuviaan uusiksi vielä niiden valmistuttuakin. Hän venyttää tekniikkansa ja kyseenalaistaa oman kädenjälkensä alistamalla
pienet monotypiansa uudelleen grafiikanlaatan asemaan: tulevien kuvien lähteeksi.
Krister Gråhn
Yhteystiedot:
Hannamari Matikainen
p. 0405359021
hannamarim(at)gmail.com
Näyttelyä ovat tukeneet Pirkanmaan taidetoimikunta ja Taiteen keskustoimikunta.
