Minulle ensimmäinen ikkuna on lapsuudenkotini yläkerrassa, vanhan huoneeni ikkuna. Näkymä siitä avautuu pohjoiseen: puita, Noiron valot ja vielä kauempana Kauklahden keskustan valot. Aika tavallinen taajama. Lapsena ajattelin, että siitä ikkunasta näkyy koko maailma. Noiron teollisuusrakennus muuttui Eiffel-torniksi ja Kauklahti oli New York.
Ikkunat ovat vaihtuneet vuosien varrella. Sieltä on näkynyt Lönnrotinkatu, Yrjö Jylhän patsas, Oriveden opiston tupakkapaikka ja nyt käpyläläinen puutalokylä. Mutta sama ajatus ikkunan kautta uusien maailmoiden avautumisesta on säilynyt läpi nämä vuodet. Ikkuna merkitsee minulle jatkuvuutta ja toivoa, kuvittelun voimaa, joka ei vielä koskaan ole kadonnut. Olen siitä äärettömän kiitollinen.