Jos spektaakkeli osoittautui myytiksi tietyn ajan ja paikan hajaantuessa moneksi eri näkökulmaksi siitä mikä on ”aitoa” tunnetta, niin kuinka voi luoda järkevän ja läpinäkyvän kokonaiskuvan läsnäolevasta tilanteesta? Onko siihen edes tarvetta?
Vapaus, jonka yhden idean sortuminen jatkuvaksi liikkeeksi ja pohdinnaksi siitä mikä on hyvää, kaunista ja ”todellista” antoi, on saanut asiat ja kokemukset tuntumaan prosessilta, avoimuudelta kaikelle ja ei millekään tietylle. Se on johtanut hämmennykseen, jolloin ei voi sanoa tosissaan mitään varmaa. Väliaikaisuus ja jatkuvasti tapahtuva törmääminen eri ajatuksiin luo potentiaalin olla vuorovaikutuksessa ja nähdä enemmän.
Entä onko yleisen hämmennyksen ja hajaannuksen tunne käsitettävissä vain muodolliseksi moninaisuudeksi silloin, kun kukaan eikä mikään tunnu tarkoittavan oikeasti mitään? Tarvitaanko nyt yhteistä yhteiskunnallista ja poliittista hyvää tahtoa, joka lopettaisi jonkin tietyn hyväksikäytön?Moninaisuuden ajatus tuntuu monesti tyhjältä mantralta, ei sen takia että sillä ei olisi merkitystä tai että se latistaisi merkitykset, vaan koska monesti tuntuu siltä, että siitä on tullut yksi ajatus, yksi tapa nähdä monta asiaa – niinkuin kyseinen päätelmä todistaa. Erillään yritetään kommunikoida eri kulttuurien ja yhteisöjen kanssa, kuitenkin samalla yhdenmukaistaen erillisyyden tunteen ja sen suoman kritiikin eri näkemyksiä kohtaan.
Voiko olla, että asioiden tapahtumaluonne on jäänyt sittenkin havaitsematta, oikeasti?
Kun yhteiskunta joutuu kriisiin ja esille nousee tarve luoda uusia toimintatapoja, olisiko se mahdollisuus prosessin kaltaiseen kohtaamiseen maailman eri napojen välillä vai kokonaiskuvan määrittelemiseen uudella tavalla?
Näyttelyllä on moninainen muoto, mutta kaikki kuvat liittyvät toisiinsa, jatkavat liikettä. Minua kiinnostaa vuori symbolina kodittomuudelle. Maan päällä oleva rakennelma maisemassa, jossa on horisontti, kolmiomainen muoto, huippu, alhaalta ylöspäin, ja päinvastoin, tapahtuva toiminta, paino ja painottomuus. Dramaattinen, hallitseva, monumentaali näky, joka todentuu pienuutena, rauhattomuutena ja heikkoutena katselijassa, mutta kuitenkin läsnäolon tunteena yhteisessä tilassa kaikkien ristiriitojen keskellä. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää, täytyy mennä lävitse. Olla hämmentynyt, rauhaton, etäällä ja läsnä kuoleman vaarassa.
Lisätietoja:
Iida Nikitin
050 5210335
iida(at)tehdasry.fi
