• Jesse Avdeikov: Dana
  • Jesse Avdeikov: Die Hand Des Kunstlers
  • Jesse Avdeikov: Din
  • Jesse Avdeikov: Otto
  • Jesse Avdeikov: Siberian Tiger And A Horse
  • Jesse Avdeikov: The Bad Hand Of Aleksandr
  • Jesse Avdeikov: A man with the moustache

Jesse Avdeikov

A Man With The Moustache

Huuto II 18.9.-11.10.2020

Jesse Avdeikov
A Man With The Moustache
18.9.–11.10.2020

Taiteilija on tavattavissa näyttelyssään la 19.9. ja su 4.10. klo 12-17.

Näyttely koostuu teoksista, jotka liittyvät muistoihin ja ajatuksiin isästäni.
Teokset eivät kerro yhtenäistä tarinaa, eivätkä toimi dokumentaationa menneisyydelle. Ne tavoittelevat tunteita ja mielikuvia, ehkä muodostaen tunnelman muotokuvan.

Yritän muistaa milloin viimeksi puhuimme puhelimessa. En muista ja se vaivaa minua.
Olin ehkä Berliinissä ja sanoin, etten voi nyt puhua. Hän oli humalassa enkä saanut selvää, mitä hän halusi. Osa muistoistani katoaa kuin savuna ilmaan enkä saa niistä kunnolla otetta. Seuraava puhelu, joka hänen puhelimestaan minulle soitettiin, ei ollut hänen itsensä soittama. Kun näin puhelimen näytössä soittajan nimen ja kellonajan, tiesin että jotain oli sattunut. Ehkä olin aavistanut.

Viikkoa myöhemmin olin koulussa, enkä kertonut kenellekään mitään. Lounaalla istuin koulukavereiden keskellä ja välillä kuuloni lakkasi toimimasta. Ihan kuin aivoni olisivat tehneet valinnan, että mikään kuulemani ei tarkoita nyt mitään. Kesken tunnin poistuin luokasta keskustelemaan puhelimitse hautajaisten järjestelyistä. Kävellessäni koulusta kotiin halusin romahtaa polvilleni. Odotin sitä parikin kertaa, mutta niin ei koskaan käynyt vaan käsittelin asiaa hitaasti omalla tavallani. Olin hiljaa, itkin, maalasin, kirjoitin, juoksin ja välillä nautin elämästäni täysin rinnoin nauraen. Niin kliseistä kuin se onkin, elämä näyttäytyi kuolemaa vasten myös kauniimmalta kuin ennen.

Isäni olisi täyttänyt tänä vuonna 60 vuotta, mutta päätti ettei kukaan tarvinnut häntä enää. Hän oli hiljalleen kadottanut oman tarkoituksensa jo vuosia aiemmin enkä minä osannut auttaa.

Muistojen lisäksi minulla oli aineistona valokuvia ja isäni esineitä. Näiden avulla muovasin surutyöstäni taidenäyttelyn kaksi vuotta tapahtuneen jälkeen. Paljon ideoita jäi vielä käyttämättä. Tämä kokonaisuus rakentui omalla painollaan.

Hautakivet ovat tylsiä muistamisen tapoja ja ikävä on liian yksinkertainen sana kuvailemaan sitä mitä tunnen.

Isäni muistolle, rakkaudella Jesse.

Jesse Avdeikov (s. 1986 Petroskoi, Venäjä) asuu ja työskentelee Helsingissä.
Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2020.

jesse.avdeikov(a)gmail.com
jesseavdeikov.com
Instagram: @jesseavokado