Juho Hellsten & Mikko Martikainen
Home Sweet Home – Vahinkorunoja talosta
Galleria Huuto Jätkäsaari – projektitila
29.5.–15.6.2014
Lapsuudenkoti on tullut tiensä päähän. Talo on vuosien varrella tyhjentynyt asukas kerrallaan. Viimeinen heistä muutti pois kesällä. 60-luvulla rakennettu puinen omakotitalo ei ole nykysäädösten mukaan kelvollinen asumistarkoitukseen. Riihimäen Patastenmäessä sijaitseva tontti on myyty. Uusi omistaja purkaa sillä vielä seisovan talon jäänteet uuden rakennuksen tieltä.
Mitä inhimillisistä elämän pyrkimyksistä jää jäljelle kun koti muuttuu terveydelle haitalliseksi ja asumiseen kelpaamattomaksi? Koti on paikka, joka suojaa asukastaan maailmalta, suo tälle sijan levolle, limittyy muistoihin ja jäsentää olemassaolollaan elämää. Kuinka välittää tai kertoa muille tästä suhteesta ihmisen ja materian välillä sortumatta itsestäänselvyyksiin tai halpahintaiseen nostalgiaan?
Pyrkimyksemme on hyödyntää hetken tuota jäljelle jäänyttä elämispaikan lahoa ydintä, joka kantaa itsessään merkityksiä ja muistoja menneestä ajasta, ennen kuin se siirtyy materian kiertokulun lain mukaisesti lämmittämään siitä irtoavalla energialla muita koteja takkoihin tai jätteenkäsittelylaitoksen uuniin.
Taidekonteksti saattaa olla ainoa kunniallinen tapa kohottaa joskus uljas, nyt jo jätteeksi luokiteltava aines, sille kuuluvaan arvoon. Käytämme työssämme ainoastaan purettavasta talosta kerättyä materiaalia, jota muokkaamme alitajuntamme ohjastamina.
Uskomme että Itsetekeminen ja maailman muokkaaminen omin käsin on kaikkein suorinta poliittisinta toimintaa, vastarintaa ilman iskulauseita, kaupallisuutta tai riistoa.
Miksi kutsuisimme näitä objekteja tai materiaalikeskittymiä, jotka näyttelytilaa täyttävät? Onko kyse veistoksista, rakennelmista, rakenteista vai tiloista tilassa? Onko koko sotku installaatio, kokonaistaideteos vai rakennettu mielenmaisema?
Koska runollisuus eli poeettisuus tarkoitti alunperin tekemistä ja luomista, kutsumme valmistamiamme tilaan sijoitettavia kolmiulotteisia objekteja vahinkorunoiksi. Annamme muokkaamamme ja järjestelemämme materiaalin synnyttää vapaita mielikuvia ja ristiriitaisia assosiaatioita eli tahallisia vahinkoja.
Metodimme on materian runollista sekakäyttöä ja raadonsyöjämeininkiä. Mätä kasa lautaa on mahdollisuus. Tukku seteleitä on luovuuden loppu. Toivomme että mielikuvamaailmamme nykyisyyden menneisyydestä sytyttää purkujätteen toiseksi viimeiseen kirkkaaseen liekkiin ja leikkiin.
Helsingissä 5.5.2014
Mikko Martikainen & Juho Hellsten
