Olipa kerran noituus, holocaust, Auschwitz-Birkenau, niin yksinkertaisesti julmaa, ettei pysty edes itkemään. Silti on Rock’n’Roll, Blues & Jazz, baletti ja paletti…, kiss my ass, Bastetlaiset, kuten minä, joka palvon maailman kauneinta ja villeintä venäjän sinistä kissaani Kafkaa (kunnioittaen tosin kaikkia mirrejä päällä maan, feministi kun olen). Kummallisista asioista minäkin maalaan ja ehkä voitaisiin myös teloittaa, mutta sehän ei ole mitään uutta. Sen pituinen se, hyvää yötä!
