Jesse Avdeikov
Kaljaa, suolavettä ja ihmissuhteita
Galleria Huuto Jätkäsaari, Jätkä 1
9.7.–24.7. 2016
Äitini jätti minut taaperona yksin kotiin, välillä mietin tekikö se yksinolo minulle hyvää vai huonoa. Olen kiitollinen äidilleni kaikesta siitä mitä hän teki minulle lapsuudessa, sillä hän teki minusta minut.
Olen utelias, mutta samanaikaisesti yksin viihtyvä, maailmanmatkaaja ja erakoituva nössö.
Toisinaan rakastan elämää ja toisinaan taas turhaudun siihen. Suhtaudun sillä tavoin moniin asioihin, esimerkiksi ystäviin. En voisi elää ilman niitä ärsyttäviä ajantuhlauksen kohteita. Ajanhaaskaus on minulle tärkeää, se saa minut tuntemaan, että minulla on valtaa. Valta käyttää aikani ihan mihin tahansa haluan.
Meri liplatteli ennen kun ihmisiä oli olemassa ja tekee sitä senkin jälkeen kun me kaikki kuolemme. Se on suolainen ja oikeastaan juomavedeksi kelpaamaton, mutta silti niin täynnä elämää. Meri on paras vertauskuva elämästä. Se on kuin isä joka rakkaudestaan huolimatta satuttaa kaikkia, vahingossa. Vain koska se on hänen luonteensa, heikkous tai voima. Kumpi tahansa tai molemmat.
Viimeiset kymmenen vuotta olen opetellut erilaisia solmuja; niiden käyttötarkoituksia ja tekniikoita. Kadun sitä etten koskaan oppinut purjehdustaitoja isoisältäni, saati sitten mitään muutakaan oleellista. Opin oikeastaan vain yhden asian häneltä: kaiken voi korjata itse. Kai sekin on tärkeää ja sitä voi soveltaa kaikkeen. Kerran yritin korjata vanhan veneeni makkaralla ja taikinalla.
Ihminen ei ole vain yksi asia kerrallaan. Se on jännää. Kun totean, että ”minä olen tosi hauska ja hullu” jätän luettelematta ne kaikki muut asiat mitä olen ja olin ja tulen olemaan. “Kohtuus kaikessa” on ärsyttävä sanonta. Vaikka se onkin valitettavan todellinen. Maailmassa on nautintoja, jotka ovat taivaallisen hyviä.
Aistin näiden ajatusteni takana lievän epäselvyyden. Jonkun suuren kysymyksen.
Kysymys voisi olla niinkin valtava kuin ”onko millään mitään merkitystä?” Eniten rakastan niitä ihmisiä, jotka eivät tiedä kyseistä kysymystä. Tai niitä jotka vastaisivat siihen, että ”miten niin?”
‘Kaljaa, suolavettä ja ihmissuhteita’ -näyttely koostuu akryyli- ja öljyvärimaalauksista sekä stop motion -tekniikalla tehdystä animaatiosta.
Jesse Avdeikov (s. 1986) on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Teoksissaan hän
käsittelee arkea; sen vaivalloisuutta ja nautinnollisuutta. Sekoittamalla turhat ja tärkeät asiat keskenään Avdeikov pyrkii selvittämään, mikä on elämässä huomionarvoista.
Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto ja Helsingin kaupunki.
Yhteystiedot: Jesse Avdeikov | 050 3082164 | jesse.avdeikov(a)gmail.com | jesseavdeikov.com
