Näyttelyni on rakentunut katkoksen ja siitä johtuvan tyhjyyden teeman ympärille. Olen käsitellyt menneen ja nykyhetken rikkoutunutta suhdetta sekä olemisen kaksijakoisuutta totutun ja vierauden välimaastossa.
Sijoitamme itsemme nykyisyyteen menneisyyden ja tulevaisuuden näkymien välityksellä. Muutos katkaisee pysyvyyden lineaarisen etenemisen ja uusien toimintamallien hahmottamisen puute luo tyhjiön. Kaksijakoisuus syntyy näin tunnetun eriytyessä myös tunnistamattomaksi. Välitila aiheuttaa irrallisuuden tunteen sekä ympäristöön sitoutumattomuutta.
Vieraantumisessa omaamiemme onnellisuuden palasten järjestäminen käyttökelpoiseksi yhdistelmäksi on vaikeaa. Mahdollisuutemme ja arki näyttäytyvät alkioina, joihin on vaikea tarttua ja kiinnittyä. Tasapainottavan pohjan antavan arjen epävakaus horjuttaa käsityksemme itsestämme ja toiminnastamme suhteessa ympäröivään. Tuntematon on hallitsematonta, sen tähden tietämättömyys ja epämääräisyys vähentää valtaamme. Kohtaamme pelon, menetyksen, epävarmuuden ja epäonnistumisen tunteita, mutta myös rehellisen ja paljaan itsemme.
Tyhjyys on kuitenkin myös etsimisen tila ja mahdollisuus uudelle. Vanhan sorruttua ja olemassa olevan järjestelmän puuttuessa, joudumme kantamaan vastuun itse uudelleenrakentamisen työstä. Voimistuminen on mahdollista asioiden jäsentämisen ja analysoinnin kautta. Kokonaisuuden muodostuminen on yhtäaikaista olemisesta ja tulemisesta joksikin.
Näyttelyni koostuu maiseman paloista. Se käsittää kaksi osaa, jotka olen nimennyt kuluksi ja näkymäksi. Gallerian etuhuone rakentuu kahtia sahatuista puista, jotka peilautuvat lattiaa peittäviin levyihin sekä osaksi poispyyhitystä ja läikikkäästä seinämaalauksesta. Kulku päättyy toisessa huoneessa olevaan ”laituriin”, muuten tilan lattiapinta on veden peitossa. Metsän kuvasto toistuu seinään tehdyssä hiilipiirroksessa ja vesirajaan kiinnitetyssä juurakossa. Takaseinällä himmeä valo heijastuu horisontinomaiseksi näkymäksi.
Mirimari Väyrynen
050 349 73 43
mirimari(at)yahoo.com
