Toissa talvisessa suursiivouksessa muotilehtikokoelmani noin 20 vuoden ajalta laskeutui jätteen kategoriaan, ja vapautui sopivaksi materiaaliksi jo pitkään suunnittelemalleni kollaasiprojektille. Järjestelmällisempi tutustuminen tuohon lehtikasaan (lähinnä British Vogue 1988-2003) oli paitsi trippi omaan nuoruuteeni, myös ihastusta, turhautumista ja suuttumustakin herättänyt kohtaaminen erään keskeisen kuvaston kanssa, jolla länsimaista, ideaalia naisellisuutta rakennetaan ja ylläpidetään.
Kollaaseissa/paperileikkauksissa sekoittuu toisaalta alitajuinen, muistojen ja tuntemusten lempeän epäselvä ja väliin hyvinkin epämukavasti takerteleva seitistö, sekä tietoisempi, katsomisen(i) tapoja ja mainonnan sukupuolittamisen keinoja tunnusteleva ote.
Olen valikoinut lehdistä lähinnä erilaista mainosmateriaalia. Käytän eräänä metodina ”kuvan sisäisiä siirtoja”. Kuvasta tulee kuin palapeli joka on koottu toisin, tai kuin muuttumisleikkien ennen/jälkeen -kuvapari asetettuna päällekkäin.
