Kaisa Kontio
Keston määre
Galleria Huuto Uudenmaankatu
4.1.–15.1.2006
Aluksi tahdoin vain kokeilla tehdä ajan näkyväksi. Kuvasin erilaisia paikkoja eri aikoina, ja yhdistin sitten nämä valokuvat yhdeksi panoraamaksi. Kuhunkinkuvaan liittyvän ajanjakson pituus vaihtelee. Ensimmäisissä kuvissani aamu muuttuu illaksi. Sittemmin ajanjaksot ovat venyneet pidemmiksi, vuodenajat toisiksi. Minua viehättää ajatus, että silmänräpäykseksi mielletyllä valokuvalla onkin kesto. Aika, joka on paljon pidempi kuin se, jonka suljinaikojen perusteella sille kuvittelemme.
Näyttelyni teokset ovat polymeerigravyyreja. Työskentelytapani on varsin hidas. Työstän kuvaamistani valokuvista filmit ja näistä painolaatat, jotka sitten vedostan perinteisen metalligrafiikan tapaan. En voi oikaista, sillä prosessi on osa lopputulosta. Haluan uskoa, että prosessin hitaus välittyy myös kuvissani. Ajattelen, että myös kuvieni vastaanottaminen edellyttää tietyllä tavalla hitautta. Äkkiä vilkaisten ajan muutosta maisemakuvissani ei huomaa. Vain ne, jotka ehtivät pysähtymään, huomaavat jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
Peter Høeg kirjoittaa teoksessaan Rajatapaukset: ”Aikaa on, kun niiden muutosten takana joiden kautta aika ilmenee on jotain samaa” Høegin tekstissä tunnistan jotain siitä tavasta, jolla aika piirtyy esiin kuvissani. ”Me tarkoitamme jotain mikä liikkuu. Mutta liikkumatonta taustaa varten. Ja päinvastoin. — Tietoisuus ajasta on kahtalaista tajuamista: pysyvyyden ja muutoksen.”
Kun oli lähtenyt kuvaamaan aikaa, jouduin pian kasvokkain sen suhteellisuuden ja moninaisuuden kanssa: yksilöllinen, kollektiivinen, syklinen, lineaarinen, suhteellinen, absoluuttinen, mittaamaton, mitattavissa, universaali, paikallinen, kuvitteellinen ja ehdottoman tosi. Aika on tätä kaikkea. Tästä ajan olemuksen pohdinnasta ovat syntyneet useat teoksenikin, mutta epäilen silti olevani tämän moninaisuuden hahmottamisessa vasta lähtökuopissa.
kkontio(at)uiah.fi
040-7398637
