KOHTI ITÄISIÄ HAVUMETSIÄ
Ulla-Mari Lindström ja Johanna Väisänen
Galleria Huuto, Jätkäsaari 1
20.6.–7.7.2013
Idyllin ja tuhon kuvia
Ulla-Mari Lindström
Katselin pitkään savolaista maisemaa laajakulman, teleobjektiivin ja makro-objektiivin linssien läpi. Kuvasin maisemaa 360 °- näkymänä, ylhäältä Puijon tornista ja nosturista näköalapaikalta. Kuvasin kiviä, heiniä, puiden latvoja, pilviä ja kaikkea näiden väliltä.
Ajatuksissani nämä kaikki maisemat eri vuodenajoista ja eri perspektiiveistä alkoivat sekoittua ja muuttua abstrakteiksi mielenmaisemiksi, jotka saivat uusia merkityksiä.
Maisemakokemus enää harvoin välittyy valokuvassa samanlaisena kuin sen on paikan päällä maiseman edessä kokenut. Näillä kaksin- tai moninkertaisilla maisemakuvillani pyrin toistamaan kuvaushetken kokemuksen.
En ole koskaan mieltänyt itseäni maisemavalokuvaajaksi. Nyt olen kuitenkin tilanteessa, jossa maisema ja sen tarkkailu eri vuoden ja vuorokauden aikoina on läsnä päivittäin. Maisema ei ole koskaan samanlainen.
Vedostaessani valokuviani puulle alkoi tuntua, että kuvasinpa yksinäisen puun pellolla, kitukaisvuiset koivut tunturilla tai suuntasin kameran keskelle tiheintä, lehdetöntä metsärämeikköä, niin suomalainen maisema näyttää aina idylliseltä. Puulle toteutettuna kuva muistuttaa piirongin laatikosta löytynyttä vanhaa postikorttia. Aivan kuin kuvat olisivat muistoja jostain jo menneestä, ajoista ja paikoista, joista voi vaan haaveilla.
Johanna Väisänen
Ihmisen ja luonnon kuvaamisessa ei ole juuri eroa jo siksikin, että ihmisen pitäisi olla osa luontoa. Kiinnostavaa näköalaa niin ihmisyyteen kuin luontoonkin luo esteettisten normien rikkominen. Puhdas ja koskematon luonto idylleineen on oma visuaalinen myyttimme. Tällaista myyttejä hipovaa metsää ei enää ole olemassa tässä talousmetsien maassa muualla kuin suojelualueilla.Teollisuuden pilaamat raiskiot ovat kuin vammoja ihmisvartalossa, jälkiä elämästä jota elämme.
Talvivaaran kaivosalueelta lähtevä Lumijoki virtaa kuin Kalevalan Tuonelanjoki kalkkipölyssä. Suo peilaa mustaa vettä, kokemus on syvällä perimässämme, kuin luonnon alkulähteillä, koskemattomuudessa. Myrkkyjä ei näe, mutta tiedämme niiden olevan läsnä kuolleessa maisemassa.
Haluan tehdä näkyväksi sitä, mitä Talvivaaran kaivos ympäristölle aiheuttaa. Olen kuvannut Talvivaaran kaivosalueella keväällä 2013 tyhjiin vuotaneen kipsisakka-altaan pohjaa sekä kaivosalueen lähiympäristöä Ylä-Lumijärveä sekä Lumijokea. Näillä alueilla ympäristövaikutukset ovat näkyvimmät. Pahin on kuitenkin näkymätöntä, vesi kuljettaa mukanaan raskasmetalleja.
Kaksiulotteisissa töissäni, jotka on tehty erilaisille levymateriaaleille, pyrin kuvaamaan palaneen metsämaiseman. Joihinkin levylle tehtyihin teoksiin yhdistän kolmiulotteisia elementtejä. Pohjina käytän mieluiten kierrätysvanereita. Niiden esteettisyys on rosoista, elämän jättämää. Työvälineinäni onkin kameroiden ja maalin lisäksi kaasutoho, moottorisaha ja erilaiset jyrsimet.
Lisätietoja:
Ulla-Mari Lindström
puh. 050 911 7518
um.lindstrom(at)gmail.com
www.ullamari.com
Johanna Väisänen
puh. 050 346 0335
jkvaisanen(at)gmail.com
www.johannavaisanen.net
