Erika Erre
Kuinka helmet syntyvät?
Installaatio ala-aulan puhelinkopissa
sekatekniikka 2024
Rajattuun tilaan on kiteytynyt vähitellen helmiäisolento simpukan puolustautumiskeinona uhkaa vastaan.
Mustan taustan peittävän lasin heijastuksen kautta katsoja ja ympäristö ovat toisaalta osallisina, toisaalta jakaen luoksepääsemättömyyden tunteen materiaksi jähmettyneen ja meidän todellisuuteemme ilmestyneen mystisen hahmon kanssa. Teos ei sovellukaan valokuvattavaksi kirkkaiden valojen kanssa, se on katsottava hämärän olinpaikkansa ehdoilla, löytäen sen olemus heijastuksen läpi.
Hahmo on ympäröity pehmeällä kankaalla kuin yö, valkeus on hämärässä kuin aarre.
Simpukka ylentää häiritsijän jalokivenomaiseksi helmiäisellä ja toisaalta alentaa sitä jollain joka on itse asiassa eritettä.
Tällä hahmolla simpukka leikkii kuin nukella; materian valuminen, valumat yltäkylläisyydestä, aineen lähteestä jähmettyvät hetkeksi jonka näemme muodon syntymisessä kerros kerroksen jälkeen, kärsivällisesti.
