Liisa Karintaus
Värin ja varjon maa
6.2.-2.3.2025
Väri ja varjo
Värit alkavat merkitä, kun ne asettuvat rinnakkain.
Liisa Karintauksen öljyvärillä, hiilellä ja kuiva- tai öljypastelliliiduilla tekemät maalaukset luovat tiloja, joissa abstrakteilta vaikuttavat ainekset muuttuvat esityksiksi. Teoksissa kirkkaat värikentät saavat syvyyttä varjoisammista alueista. Sävyt asettuvat päällekkäin, sekoittuvat, saavat vivahteita: syntyy tiloja, joissa sävyt erottuvat mutta ovat silti lähellä toisiaan. Mehukkaat vastavärit, vihreät, violetit, punaiset, turkoosit, oranssin ja sinisen sävyt, löytävät kaikki sijansa ikään kuin ne olisivat olleet paikoillaan aina. Vastakkaisuuksien jyrkkyyttä pehmentävät välimuodot, monikerroksiset värit, joista syntyy rinnakkaisia tiloja, heleitä ja himmeämpiä, rauhallista valoa säteileviä alueita.
Karintaus maalaa ja piirtää värejä, jotta katsoja havaitsisi aiheita: luontoa, jossa maisema, puut ja taivas kohtaavat ihmisen ja eläimen, koirat, linnut ja hevoset. Niiden hahmot tekevät kuvista tunnistettavia. Samalla kaikki Karintauksen aiheet tuntuvat asettuvan yhteiselle tasolle: vaikka koira todellisuudessa näkisikin paikat hieman ihmistä matalammalta ja hevoset ja linnut taas korkeammalta, maalauksissa kaikkien katse on samalla tasolla. Olemme osa yhteistä maisemaa. Jaetut tilat saavat kysymään, voiko teosten abstraktiostakaan todellisuudessa puhua, koska mukana on luontokappaleita. Kävellessään koira tuo teokset maan pinnalle – ja kenties osoittautuu, että näkymät maalauksissa ovatkin koiran ulkoilumaastoa, sen moniaistisia kulkureittejä. Lenkkipolulla, niin auringossa kuin hämärässäkin, värit ovat kuin tuoksuvia opasteita koiralle ja sen kävelyttäjälle liikkua. Värit ovat paikkoja kulkijalle.
Vertailukohtia Liisa Karintauksen maalauksille on helppo hakea 1900-luvun alun ekspressionismista ja saksalaisesta Der blaue Reiter -ryhmästä. Yhtä lailla Karintauksen teoksissa voi halutessaan nähdä viitteitä kubismiin jopa symbolisuuteen sekä Edvard Munchin teoksista tuttuihin maisemiin, joissa katsojaa vetää puoleensa liikkeen tuntu keskellä pysäytettyjä hetkiä.
Vaikka Karintauksen näyttely viittaisikin historiaan, hänen maalauksensa ovat erehtymättömästi nykypäivänä syntyneitä, sävyt läpikuultavia ja ilmavia; ja mietittäväksi jää, onko symbolisuuskaan teoksissa itsestään selvää, vaan ennemminkin yksi mahdollisuus nähdä ne. Ilmeistä on, että väri on maalausten todellisuus: milloin tiheä, milloin taitettu, valolla sävytetty, väljästi hengittävä.
Martta Heikkilä, dos., estetiikan tutkija
Kiitos
Näyttelyn valmistumista on tukenut Suomen Kulttuurirahasto
Liisa Karintaus (s. 1977 Rovaniemen mlk, Muurola) on Helsingissä asuva ja työskentelevä taidemaalari (KuM). Hän on osallistunut näyttelyihin vuodesta 2001 kotimaassa ja ulkomailla. Vuonna 2025 Karintaus opettaa maalaustyön ohella maalaustaiteen lehtorina (erityisala materiaalioppi) Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.
Yhteystiedot
Liisa Karintaus
lkarintaus (a) gmail.com
p.0405825333
www.liisakarintaus.net
@liisakarintaus
