Lotta Hänninen
Mukavuusalue
12.11.-5.12.2021
Kotoani on työhuoneelle matkaa 7,1 kilometriä. Pyörällä tai metrolla matkaan kuluu noin puoli tuntia, kävellen tunti. Perille päästyäni nousen portaat neljänteen kerrokseen. Avaan huoneeni oven vanhan mallisella abloy-avaimella, jossa mintunvihreä muovinen suojus. Lukko reistailee joskus ja lähtiessä ovenkahvaa pitää painaa ylös ja alas useamman kerran, jotta ovi menee varmasti kiinni.
Sisällä ripustan ulkovaatteet ovenpielessä olevaan naulakkoon ja vaihdan jalkaani vaaleanpunaiset crocs-jäljitelmät, jotka sain anopiltani vuonna 2007. Otan pöydältä juomalasin ja menen täyttämään sen käytävällä sijaitsevalle vesipisteelle. Juon heti yhden lasillisen ja täytän lasin samantien uudelleen piripintaan. Purppuran värinen kolapulloa imitoiva lasi on pikaruokaravintolan kylkiäislahja ja ruma, mutta sopivan kokoinen ja miellyttävän tuntuinen kädessä. Lisäksi se ei tunnu hajoavan millään.
Palaan huoneeseeni läikkyvän vesilasin kanssa ja istun alas. Ostin kesällä työhuoneelle uuden, mukavan tuolin. Edelliset kaksi vuotta istuin saksalaisen vehnäolutlaatikon päällä. Kun laatikon muovinen pohja jossain vaiheessa halkesi, leikkasin sen päälle sopivan kokoisen pahvinpalan ja jatkoin sillä istumista. Otan repusta esiin kahvilla täytetyn termosmukin. Juon puolet kahvista samalla kun selailen puhelintani, loput säästän myöhemmäksi. Sinikorkkinen teräksinen muki pitää juoman lämpimänä, suorastaan kuumana koko päivän, etenkin jos kahvimaidon on jaksanut lämmittää kotona etukäteen.
Kahvit juotuani aloitan työt. Yhdessä ryijyssä on sata riviä, joista jokaisessa 82 villalangalla ommeltua solmua. Vanhasta bonuskortista leikkaamani pieni viivoitin pitää nukan pituuden tasaisena. Piirustuksessa on kaksi öljypastelliliidulla päällekkäin väritettyä kerrosta, joita rytmittää 1,5 cm välein toistuva ruudutus: 46 vaakasuoraa ja 33 pystysuoraa neulalla raaputettua viivaa. Käyttämäni silmäneula on jo kärjestään toispuoleiseksi kulunut, mutta en halua vaihtaa sitä uuteen, ettei neulan tuottama jälki muuttuisi liikaa. Pidän asioista useimmiten juuri sellaisina kuin ne sillä hetkellä ovat.
Lotta Hänninen (s. 1984) on Helsingissä asuva kuvataiteilija. Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2012. Hänen teoksiaan on ollut esillä mm. yksityisnäyttelyissä tm•galleriassa (Helsinki, 2019), Vanhan Raatihuoneen Galleriassa (Turku, 2018) sekä Galleria Forum Boxissa (Helsinki, 2017). Hännisen teoksia on mm. Suomen valtion, Jenny ja Antti Wihurin rahaston sekä Kuntsin modernin taiteen museon kokoelmissa.
Työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
