Kalle & Pauliina Turakka Purhonen
Maisemissa
2.1.–20.1.2013
Maalauksia ja piirustuksia Galleria Huuto Jätkäsaari 1:ssä
Tärkeintä on olla maisemissa. Aamulla katsomassa että isot kerkeävät ajoissa kouluun ja nuorin tarhaan. Iltapäivällä hakemassa lapsia tahoiltaan ja kotona nukkumaanmenoaikaan. Saatavilla ja tavoitettavissa: sylinä, silminä ja korvina.
Residenssiajat ovat poikkeuksia; pieniä, tiiviitä helmiä, intensiivistä keskustelua työn ja oman navan kanssa. Nautinnollisia ja raskaitakin, kun vajoamista työhön ei estä tai tauota perhe, sen lukemattomat velvollisuudet ja kiinnikkeet ympäröivään maailmaan.
Kalle:
Piirtäminen on keskustelua itsen ja ulkopuolisen maailman kanssa. Innostumista, keskittymistä ja omista ennakkoasenteista tietoiseksi tulemista. Analyyttistä rakentamista musteen ja pensselin ehdoilla. Peruuttaa ei voi, voi vain työskennellä virheitä pelkäämättömässä mielentilassa. Kuvat syntyvät päivässä tai viidessä – paitsi ”Kökarin Mikaa” ja ”Merihaan tuuletusparveketta” varten tein vähän ennakkotyötä. ”Venäläinen poiju..” on myös kiemuraisempaa polkua kulkenut kuva.
Syksyllä 2011, Ahvenanmaalla Kökarin vierasateljeessa, kävin ensimmäistä kertaa keskittyneesti piirtämään maisemaa. Kökarissa oli luontevaa kulkea ympäri pientä kaunista saarta piirtäen. Keväällä 2012 pääsimme residenssiin Oaxacaan Meksikoon. Siellä piirtäminen oli hyvä tapa viettää aikaa kaduilla ja katsella vierasta maailmaa. Tätä näyttelyä varten piirsin vielä uudelleen Kökarissa 2012 ja piirtämisprosessi on jatkunut residenssien jälkeen jonkin aikaa kotona Merihaassa.
Pauliina:
Avaan näkkileipäpaketin ja sardiinipurkin. Juon pikakahvia maidolla. Maitoa ja ruokaa haen Kökarbodenista harvakseltaan. Muuten maalaan ja piirrän, huolena vain jatkuvasti vaihtuva sää. Lokakuun puolivälin jälkeen kamppailen otetta tasaisesta pinaatista, sitten sataa ensilumi, se sulaa ja pari päivää räystäät tippuvat. Aurinko lämmittää tumman haalarin selkää kuin maaliskuussa. Seuraavana aamuna syysmyrsky repii merta ja äkkiä kellastuneet lehdet puista. Sidon maalauksen kiinni telineeseen, tuuli tarttuu siihen ja heittää sitä kuin leijaa.
Tulinen papumuhennos säilyy jääkaapissa monta päivää ja paranee vain lämmittäessä. Kukaan ei valita: aina tätä samaa ruokaa… Aamut ovat viileitä. Heitän repun selkään ja kiipeän huohottaen Escalaras de Fortinin raput jotka vanhemmat herrasmiehet pinkovat kevyesti ylös aamulenkillään. Piirrän vuorella käkkäräpuita ja näköalaa, eksyn kiemuraisiin oksistoihin ja katujen sokkeloihin.
Kalle: 0400 909757 / Pauliina: 0400 965699
kalleturakkapurhonen(at)gmail.com / t.urakka(at)yahoo.dk
Galleria Huuto Jätkäsaari
Makasiini L3
Tyynenmerenkatu 6 (ent. Hietasaarenkuja 6), Helsinki
Tulo-ohjeet julkisilla kulkuvälineillä:
Raitiovaunu 9, Bunkkerin ja Verkkokauppa.comin pysäkille, siitä kävelyä noin 100 metriä takaisin kaupunkiin päin ja Makasiini L3 on ensimmäinen suuri tiilirakennus oikealla, satama-altaan puolella.
