Alamainen on irti- mitä se tekee?
Alamainen on irti- ei koskaan!
Alamainen on irti- eikö koskaan?
Maalaan psykologisia muotokuvia, joissa hahmot viestivät jotain tunnetilaa. ”Sisältönä” melankolia, uhrautuvaisuus, dekadenssi, mustahko huumori… kaikkinainen jakautuneisuus ja ristiriitaisuus palvelevat maalausestetiikkaani. Tarvitsen maalaukseen tietyn tunnelman; valuvan, monimielisen, romanttisen, hiukan sairaan. Kauneus on usein surullista ja aina katoavaa. Kerroksellisuus on teema niin sisällöllisesti kuin materiaalisestikin. Maalaan lukuisilla ohuilla akryylimaalikerroksilla. Kerroksissa on aikaa ja erilaisia vaiheita. Maalausteni aika sinänsä on määrittelemätöntä, en halua sitoa niitä nykyiseen, historismini (jota esiintyy rooli- ja pukuleikinomaisesti) on tunnelmakeino ja viesti ajattomuudesta. Selkeästi kuitenkin hahmoni kantavat uudenajan ”sivistyneen maailman” hierarkioiden ja roolien vammoja.
Alamainen on heikompi ja vallanalainen. Se on irti vihdoinkin. Ei se osaa olla irrallaan, se riehuu ja tekee epätoivoisia tekoja. Alamaisella on asennevamma, rooli, painolasti mutta myös voimaa, jotakin todella omaa ja tärkeää. Se osaa katsoa kaikesta huolimatta, se katsoo suoraan kohti eikä pelkää. Roolit ja koristeet ovat epämukavia sopimattomia kuorrutuksia, joiden alla on elämää.
