Näyttelyni lähtökohtana ja yhteisenä nimittäjänä on työhuoneeseeni eri teitä kertynyt moninainen metallimateriaali: uusi ja vanha, raskas ja kevyt.
Jonkinlainen metallihulluus saa minut kiipeämään roskalavoille, perkaamaan rantoja, poimimaan kadulta satunnaisia metallinkappaleita, soittamaan outoihin numeroihin ja kerjäämään ystäviäni säästämään romua aina ruosteisista nauloista sikarirasioihin, hylsyihin, rautalangan pätkiin, mihin tahansa mahdolliseen materiaaliin. Jokaisella kappaleella on oma löytöhistoriansa. Paikatkin taidan muistaa, ja ihmiset, joilta näitä aarteita olen saanut.
Toisinaan on välittömästi selvää mitä jostakin löydöstä tulee: onko se kiinnostava itsessään, yhdistyykö se muiden kappaleiden kanssa joksikin joka saa nimen ja päätyy näyttelyyn monien vaiheiden kautta. Toisinaan taas romun täytyy levätä varastossa aikansa; sen täytyy ikään kuin tulla omaksi, antaa minulle lupa käyttää sitä johonkin. Osa materiaalista vaatii monimutkaisia käsityötekniikoita useine työvaiheineen tullakseen joksikin, joka ehkä näyttää sattumanvaraiselta.
