Tatu Tuominen
METROPOLIS – Collage City
11.11.–29.11.2015
Galleria Huuto Uudenmaankatu
Arkkitehtuurin visualisoiminen kaksiulotteiseen muotoon on tunnetusti haastavaa. On olemassa arkkitehtuuriin erikoistuneita valokuvaajia. Maalaustaiteessa rakennetut miljööt ovat olleet teosten aiheena yhtä kauan kuin luonnonmaisematkin. Nykyään visualisointeja tehdään kaupalliseen käyttöön lähinnä tietokoneohjelmien avulla.
Tatu Tuomisen uusi teoskokonaisuus Studying Modern Architecture with a Knife on kunnianhimoinen dokumentti modernin arkkitehtuurin ideaaleista. Se hylkää dokumentaatioille tyypillisen suoraviivaisen realismin. Se rakentaa kokonaistulkintaa muotokielen ja mittakaavan estetiikasta. Kaksiulotteisuudestaan huolimatta teokset pystyvät välittämään tilakokemuksen, tulkinnan siitä, miltä tilan mittakaava, rytmi ja massojen sommittelu tuntuvat rakennuksen äärellä.
Tuominen rakentaa teoksensa arkkitehtuurikirjojen ja -lehtien kuvamateriaalista. Hän leikkaa kuvat tarkasti haluamiinsa arkkitehtonisiin muotoihin ja liimaa palasista tavoittelemansa uuden kokonaisuuden. Koska kollaasin materiaalina ovat kirjojen ja lehtien kuvat, eksyy materiaalin joukkoon myös kirjaimia ja taitollisia yksityiskohtia. Tämä sitoo teokset ilmavalla tavalla myös kollaasin historiaan: modernisteihin, jotka rakensivat teoksia mainoksista, käärepapereista ja sanomalehdistä.
Tuomisen kollaasit ovat niin tarkkaa työtä, että on katsottava uudestaan tajutakseen ne palasista rakennetuiksi. Pohjana toimii klassinen grafiikanpaperi, joka tarjoaa teokselle myös marginaalit.
Tuominen on käsitellyt aihetta myös videoteoksessa Standing in the Ruins. Videossa kamera kiertää Tuomisen kollaasisarjan valmistamisesta syntynyttä kuvallista paperisilppua. Videon taustalla kuuluva musiikki luo teokseen samaan aikaan nostalgisen ja futuristisen olon. Tuominen on koostanut ääniraidan sämpläämällä, muokkaamalla ja yhdistelemällä pienen pieniä palasia Gottfried Huppertzin Metropolis-elokuvaa varten säveltämästä musiikista. Kameran hidas liike ja aavemaiset paperipalasista rakentuvat korttelit tuovat mieleen videopelit, surrealistiset tulevaisuusvisiot ja niiden sisällä kytevän epätoivon. Assosiaatio on mielenkiintoinen, koska juuri epätoivo ruokki arkkitehtuurin modernismia sodan jälkeen. Uusi nousu tarkoitti uutta ajattelua, mutta myös mahtipontisuutta ja paatosta.
Kollaaseihin ja videoon on ladattu jotain surrealistista. Päällekkäin kerrostuvat rakennetut muodot johdattavat katsojan tulevaisuuden kaupunkeihin, joissa jokainen pinta on alusta projisoinnille.
Tuominen ei siis kuvaile arkkitehtuurin nykytilaa, eikä hänen teostensa suhde modernistisen arkkitehtuurin ideaaleihinkaan ole kovin kuvaileva. Pikemmin hänen otteensa on selittävä. Hän pyrkii selvittämään, miksi modernistinen arkkitehtuuri on päätynyt nykyiseen muotoonsa.
Osaltaan teoksiin kätkeytyy myös idealismia. Miten arkkitehtuuria voitaisiin parantaa ja kehittää vanhojen ideaalien pohjalta?
Veikko Halmetoja
Tatu Tuominen (s. 1975) on helsinkiläinen kuvataiteilija, jonka teokset käsittelevät arkkitehtuuria sekä painetun taiteen asemaa digitaalisen murroksen jälkeisessä maailmassa. Tuominen on viimeisen kymmenen vuoden aikana esiintynyt lukuisissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla. Viime vuosina Tuomisen töitä on voinut nähdä muun muassa Lahden taidemuseossa, TR1 Taidehallissa Tampereella, Nykytaiteen museo Kiasmassa, Mäntän kuvataideviikoilla, Art + Shanghai Galleriassa Shanghaissa sekä Galleria Aarnissa Espoossa. Tuominen on valmistunut taiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2006 ja työskentelee siellä nykyään taidegrafiikan lehtoria.
Näyttelyä ovat tukeneet Suomen kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus.
Tatu Tuominen
p. 0442631028
contact(a)tatutuominen.com
