Odottavan aika on…
Galleria Huuto Jätkäsaari – Pikkujätkä
13.2. – 28.2.2016
Jätkäsaaressa nähdään helmikuussa irakilaisten tekemää seinämaalaustaidetta. Galleria Huuto kutsui kuvataiteilija Heidi Hännisen kuratoimaan Pikkujätkään turvapaikanhakijoiden näyttelyn. Hänninen on käynyt lokakuusta 2015 alkaen Koskelassa ohjaamassa yhtenä vapaaehtoisena seinämaalaustyöpajaa, jonka myötä vastaanottokeskuksen eri kerroksiin on syntynyt muun muassa kaukaisesta kotimaasta ja koti-ikävästä kertovia maalauksia. Galleria Huudon prosessimaalausnäyttelyssä Pikkujätkän tilan seinille ilmestyy ripustusviikolla ja myöhemmin näyttelyn aukioloaikoina tussimaalauksia, jotka kertovat jatkuvasta ja piinaavasta odotuksesta, joka kaikuu kaikilta seiniltä joka päivä enemmän tai vähemmän samanlaisena, aina saman värisenä, mustina eri paksuisina viivoina aina yhtä tyhjää taustaa vasten. Näyttelyn maalarit ovat Koskelan vastaanottokeskuksen seinämaalaustyöpajan osallistujia.
Waiting for the unknown future…
…it feels so bad to wait:
like something is dying inside, all the time,
every day feels like dying
one more time.
”When I feel the fire inside I go to smoke, it’s the only thing that can calm it down.
Sleeping and eating just keeps me alive.”
We are waiting for the sun to rise in this dark finnish winter,
sometimes it’s shining but not for long time – and it ends soon.
It’s not affecting, we can’t feel it, it’s only the light…
…and the bad finnish news prevent the heat of the sun to arrive to you.
”When I was in a jail I was waiting for the day to be free again…
And now when I’m free – and I’m ”safe”, I don’t feel the real freedom and safety”.
…I’m waiting….For the startpoint to build our life (again),
the promises from the finnish government – and the well treatment from the finnish people.
Everything goes away, humanity, that they were talking about – it disappeared.
Where is it? Where are the good news – I’m waiting.
There is no more humanity in this world?
…Was it just a lie? But I believed it.
…I’m here, still waiting.
