VIIVI NIEMINEN & KATRI NAUKKARINEN
Onko pinnan alla kaikki syvyyttä?
9.–24.3.2013
Galleria Huuto Jätkäsaari 1
K: Kuolema-sitä ja post-tätä. Aivan kuin olisin vastahankaan
korostaessani valokuvaamisen arvoa.
V: Mikähän siinä on? Miksei itse kuvaaminen ole kiinnostavaa?
Kaikki valokuvassa liittyy niin vahvasti kameran läsnäoloon. En
usko, että siitä voi pyristellä eroon.
K: Tekniikka mahdollistaa tekemisen ja samalla määrittää sitä. Itse
kannan jämptisti kameraa mukanani. En siksi, että kuvaisin kaikkea,
mutta jos jätän kameran joissain tilanteissa pois, koen arvottavani
sekä ajatteluani että havaintojani etukäteen.
V: Voin kertoa työni kulusta, mutta sen, mitä kuvassa pitäisi nähdä,
jätän mieluiten sanomatta. Haluan antaa katsojalle mahdollisuuden
kulkea kuvassa omaa reittiään.
K: Emme taida kumpikaan ideoida sarjoja, saati rakentaa kuvia.
V: Kuvat kyllä tulevat, kun on niille avoin. Annan itselleni luvan
harhailla, ja jos hyvin sattuu, löydän asioita, jotka puhuttelevat
minua. Olen kuitenkin luonut sääntöjä itselleni: kun vedostan, en
kuvaa. En ehdi epäilemään, olisiko jokin uusi kuva parempi kuin
se, jota työstän.
K: Koen ristiriitaisia tunteita tekemiseni tapaa kohtaan. Aivan kuin
vain kuvaisin kaikenlaista. Lopputulostakaan en osaa selittää. Silti
tiedän, mitä teen.
V: Monimutkaistammeko asiaa? Pitäisikö kuvaa katsoa vain
kuvana?
