Petra Vehviläinen
Spirits
12.11.-5.12.2021
Installaatio ylijäämän kanssa.
Työhuoneellani kasvavat valtoimenaan kasat, joissa on erilaisia pakkausmateriaaleja, syömieni eväiden, käyttämieni välineiden ja materiaalien kääreitä ja rippeitä, pahvia, erilaisia muovilaatuja – kovia, pehmeitä, hapertuvia, sitkeitä, käsipaperi- ja teippimyttyjä, foliota, maalausrättejä, omenankantoja, katkenneita keppejä ja tikkuja, kynttilänpätkiä… Jaloissa pyörivät lankarihmat, betoni-, savi- ja kipsikökkäreet, sekä erilaisia tunnistettavia ja vähemmän tunnistettavia mötiköitä ja hitusia.
Olen noin puolentoista vuoden ajan kerännyt työhuoneellani syntyvää ylijäämäämateriaalia aikomuksena asettua sen kanssa jonkinlaiseen poettiseen suhteeseen. Huomasin pian ajautuvani työskentelyssä erilaisten tekstiili- ja käsityöpraktiikoiden äärelle. Koin aikaatuhlailevan kutomisen, kokoon parsimisen ja harsimisen olevan tapoja käsitellä materiaalia kunnioittavasti ja vastavuoroisesti.
Pohdin omia juuriani, oman materiaalisuuteni verkostoja ja sukuni historiassa kulkevia tekstiilityötaitoja, jotka ovat jostakin syystä itseni kohdalla katkenneet siihen ensimmäiseen ala-asteella toteutettuun vohvelikangaspyyhkeeseen, omaan kulttuuriperintööni kuuluvia käsityötraditioita, joihin tunnen ulkopuolisuutta, ja sitä katkosta, joka on aiheuttanut epävarman olon siitä mistä olen oikein kotoisin, mihin kuulun. Mietin traditioissa esineisiin liitettyjä voimia, toteemeja ja kulttiesineitä – erityisesti karjalaisia käspaikkoja, jotka ovat eräänlaisia käsipyyhkeitä, joilla oli käytännön arkisten pyyhkimistehtävien lisäksi valtavasti myös toismaailmallisia voimia, mm. kyky kuljettaa kuolleiden henkiä. Ajattelen myös ylijäämää ja roskaa jonkinlaisina henkinä tai aaveina, jotka leijuvat ympärillämme, mutta jotka tahdomme unohtaa tai piilottaa itseltämme. Pois heitettäessä materia ei noin vain katoa – se menee toisaalle, muuttaa ehkä muotoaan. Mietin materiaalien syntyprosesseja, matkaa miten ne ovat kulkeutuneet luoksemme, minkälaisiin verkostoihin ja materiaalihierarkioihin ne kietoutuvat, ja miten ne paljastavat keitä me olemme.
Petra Vehviläinen on Helsingin saaristossa asuva ja toimiva kuva- ja esitystaiteilija. Hänen töidensä sisällöt ja muodot nousevat posthumanistisesta ja ekofeministisestä ajattelusta, empatiasta ja paikallisuudesta. Vehviläinen on tehnyt teoksia kaupunkitilaan, luontoon, gallerioihin sekä erilaisille sosiaalisen median alustoille. Hänen työskentelylleen on ominaista, että ideat etsivät itselleen sopivan muodon, jolloin käytetyt tekniikat ja työkalut varioivat eri projekteissa. Spirits jatkaa ja syventää hänen töilleen ominaisia sitomisen ja solmimisen praktiikoita, joissa hylätyt ja/tai löydetyt objektit muodostavat tilallisia kudelmia ja verkostoja ja kietoutuvat ajattelun prosesseihin.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
