Aleksi Tolonen
Petri Pan
Galleria Huuto Uudenmaankatu
6.3.-23.3.2014
Nimeni on Petri Aleksi Tolonen, mutta minua on aina kutsuttu Aleksiksi. Petriksi minua nimittävät vain passivirkailijat ja terveyskeskuslääkärit. Minulla on kaikki ihan hyvin mutta lähenen neljääkymppiä. Harakanvarpaat ovat ilmestyneet silmäkulmiini ja kaljuuntuminen alkanut. Huonoa selkääni käyn hoidattamassa fysioterapeutilla ja joogassa. Hikeä pukkaa…
Monet miehet neljäkympin kriiseissään ostavat moottoripyörän tai yrittävät iskeä nuoremman naisen, minulla kriisi näkyy kuvissani, olen työhuoneella palannut nuoruuteni kuviin, sarjakuviin, hirviöihin ja sankareihin. Ehkä en halua edes kasvaa aikuiseksi. En ihan vielä. Onko se edes pakollista?
Aiemmissa näyttelyissäni olen tarkastellut maskuliinisuutta ja sen monia ilmenemismuotoja. Näitä aiheita sivuan, mutta tällä kertaa olen antanut itselleni luvan leikkiä ja lähestyä poikamaisen lapsuuteni kuvia vapaasti assosioiden. Olen jopa antanut tilaa minulle ominaiselle, nuoruudessani opitulle sarjakuvamaiselle ilmaisulle. Ilmaisulle josta olen aiemmin yrittänyt etääntyä. Petri Pan näyttelyssä leikin hetken Petri poikaa, jota kiinnostaa kaikki jännittävä, vähän vaarallinen, poikiin liitetty kuvamateriaali.
