Tuomo Rainio
Possible objects
24.1. – 8.2.2015
Pikkujätkä, Galleria Huuto Jätkäsaari
Etsin mahdollista kohdetta. Ilmeisesti yksikään keinoäly ei ollut riittävän älykäs tunnistamaan kuvista lentokonetta tai sen osia, tai ehkä mitään ei ollut löydettävissä. Etsin jotain, mitä tahansa, joka poikkeaisi taustastaan, erottuisi muusta. Aallot jatkuivat tasaisena mattona kymmeniä kilometrejä ja siellä täällä oli ohutta pilveä. Mitä pidempään katsoin kuvia, sitä enemmän aloin epäröidä, olinko sittenkin nähnyt jotain. Monotoninen merenpinta puudutti tarkkavaisuuteni ja antoi mielikuvitukselle vallan. Kuvittelin asioita.
Jos kuvasta löytyi jotain sellaista, mitä ei varmasti voitu tunnistaa, mutta joka kuitenkin selvästi erosi taustastaan, käytettiin tästä ilmaisua possible object. Kuvassa tuo ”mahdollinen kohde” kiinnittää huomion, muttei paljasta mitään itsestään. Se on sekä havainnon että kielen rajalla, häilyvästi olemassa. Se on kiintopiste, jonka kautta mielikuvitus tai havainto tarttuu hahmottomaan kohinaan. Meri on ollut aina ollut mahdollisten kohteiden näyttämö ja niistä kehiteltyjen tarinoiden ehtymätön lähde.
Digitaalinen kuva muistuttaa tuota mahdollisuuksien avaruutta. Se on matemaattinen rakennelma, jonka kuvallisuus ja esittävyys eroavat osiensa summasta. Kun kuvapisteet asettuvat järjestykseen, joka vastaa jotain meille tuttua, tunnistamme kuvasta sen kohteen. Mutta jos järjestys hajoaa, tai jos siirrymme kuvan ulkopuolelle, representaatioiden väliin, avautuu sieltä tuntematon horisontti, jossa navigointi vailla kiintopistettä tulee mahdottomaksi. Ainoa käytettävissä oleva kartta on Lewis Carrolin kuvaama tyhjä merikartta, joka vailla saaria tai mittakaavaa esittää yhdellä kertaa kaikki meret. Sen ulkoreunoille merkityt ilmansuunnat ovat vain konventionaalisiksi merkkejä, joista ei ole apua tuntemattomaan kohdistuvan etsinnän avuksi.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
Lisätiedot:
Tuomo Rainio
050 3210 783
tuomorainio(a)gmail.com
www.tuomorainio.fi
