SASHAPASHA
Fragile Narratives
29.04.-22.05.
Venäjän hyökkäyksen käynnistämä traaginen sota Ukrainassa muuttaa dramaattisesti suhtautumistamme muistoihin. Ne periaatteet, joiden mukaan olemme käsitelleet menneisyyden traumaattisia muistoja, eivät enää koskaan palaa ennalleen. Kaikki edellisiin sotiin liittyvät museonäyttelyt on rakennettava uudelleen uudesta näkökulmasta, jossa toiseen maailmansotaan liittyvät muistot linkittyvät enemmän nykyhetkeen kuin menneisyyteen. SASHAPASHAn Fragile Narratives -näyttely käsittelee muistoja eri tasoilla. Sashan esineet ja kirjonnat liittyvät hänen omiin muistoihinsa, kun taas Pavelin työt perustuvat hänen isovanhempiensa muistoihin, mutta molemmille on yhteistä lapsuuden muistot.
Sashan äiti on säilyttänyt Sashan lapsuudenaikaisia piirustuksia. Suurimman osan niistä Sasha on tehnyt päiväkodissa. Sashan nimi on kirjoitettu kääntöpuolelle opettajan käsialalla, ja sukunimen ensimmäisen kirjaimen jälkeen tulee piste.
Missä vaiheessa aikuiset menettävät kykynsä luoda samalla tavalla kuin lapset? Ilman, että he pelkäävät virheiden tekemistä, rosoreunaisia ympyröitä, mittasuhteiden muuttumista tai esineiden elävöittämistä. Aurinko hymyilee. Miksi aikuiset eivät halua piirtää hymyilevää aurinkoa? Lapsena asioiden oppiminen vaatii useita toistoja. Vihot ovat täynnä koukeroita, numeroita, kirjaimia ja piirustuksia. Sasha on työssään rakastunut rutiineihin – toistamisen rituaaliin, saman yksinkertaisen toiminnan suorittamiseen, kunnes päästään täydelliseen lopputulokseen. Hän taittelee postikortteja yksi toisensa jälkeen tehdäkseen verhon. Verhon avaamalla pääsee hänen lapsuudenmaailmaansa, missä hän on taiteilija ja demiurgi.
Näyttelyssä esillä olevat Pavelin työt hyppäävät yhden sukupolven yli ja rakentavat siltaa hänen oman lapsuutensa ja hänen isovanhempiensa, sodan lasten, lapsuusmuistojen välille. Esineet ovat ennen kaikkea metaforia. Puinen kynäkotelo, joka kuului Venäjältä Suomeen sodan ajaksi matkustaneelle isoisälle. Pajukori, jonka hänen äidinisänsä teki toisen maailmansodan aikana Vienanmeren kanavalla. Neuvostoaikaisia tikkukaramellimuotteja, joita hänen isoäitinsä inkeriläisperhe käytti selviytyäkseen talven yli ollessaan evakossa Sverdlovskissa.
Fragile Narratives -näyttely pyrkii rakentamaan sillan, joka perustuu muistojen käsitteeseen jatkuvana virtana. Käynnissä oleva sota on osoittanut, että historia ei ole etenemistä sodista ja konflikteista kohti inhimillisyyttä ja rauhaa. Historia on traumaattisten muistojen silmukka, ja omien mikrohistorioidemme hauraat kertomukset ovat ainoa turvapaikkamme.
Projektia Fragile Narratives tukee Taiteen keskustoimikunta.
