Piilossa pysyneet
Kaisa Jussila antaa käden viedä ja repii hunnun piilotetun edestä. Enää ei arkailla. Alitajunnan ja unten kieltä puhuvat eläimet sekä ihmismäiset mutta aina jonkinlaisen hunnun taakse jäävät hahmot alkavat nyt ensimmäistä kertaa saada realistisia piirteitä. Ne alkavat myös vaatia huomiota.
Töissä rikotaan voimakkaiden symbolien pinta kuin jää kaivosta: yhtäkkiä on kohdattava elävä henkilökohtaisuus, yksityinen maisema, joka on ollut piilossa.
Pakkaspäivässä vapautuminen manifestoituu avautumisena: uhkea letti valahtaa kaavun kätköistä purkautumaisillaan. Poskien puna ja käsiä lämmittävät kuvioidut lapaset tuovat naishahmon käsinkosketeltavan lähelle – pakkanen herättää ihon aistimaan, eikä aistiminen siihen jää. Timanttien metsästäjissä ihmiskädet kurottavat tähtien, timanttien, kadotetuiksi uskottujen tunteiden perään vain hipaisun päässä toisistaan.
Jussilan uusissa grafiikoissa unista ja myyteistä tulee totta: alitajunnan olennoista tulee yksi, joka sukeltaa pintaan ja haluaa vetää henkeä – avata keuhkonsa ja silmänsä maailmalle.
Kirjailija
Essi Henriksson
Kiitokset Oskar Öflundin säätiölle näyttelyn tukemisesta.
