SUPERVISION
Laura Ferrara, Susanna Flock, Leonhard Müllner & Mari Mäkiö
Galleria Huuto, Jätkäsaari 2
1.6–16.6.2013
Tarkkailu, havainnointi ja valvonta olivat lähtökohtina viidelle erilaiselle ja laajalle taiteelliselle tarkastelulle, jotka ovat esillä Galleria Huudossa 1.6.–16.6.2013. Laura Ferraran, Susanna Flockin, Leonhard Müllnerin ja Mari Mäkiön näyttely Supervision kokoaa yhteen teoksia, jotka liittyvät tarkkailuun ja tutkivat sen visuaalisia malleja ja esittämistä. Vaikka esillä olevat teokset ovat erilaisia sisällöltään ja muodoltaan, ne kietoutuvat yhteen erilaisten tarkkailustrategioiden kautta. Taiteilijat jatkavat siitä, mihin vakiintuneet, perinteiset menetelmät jäävät. He tallentavat, luokittelevat ja tarkastavat kerättyjä faktoja. Taiteellisissa interventioissa tarkastelutilanteet ovat kuitenkin eriteltyjä, käännettyjä ja joskus kätkettyjä. Tarkkailutaktiikat ja -strategiat siis irrotetaan kontekstistaan ja käytetään uudelleen taiteellisessa viitekehyksessä.
Installaatiossa ja kirjassa Andrew Kehoe Wasn’t Wearing a Trench Coat Laura Ferrara kokoaa yhteen rikosaiheisia valokuvia eri aikakausilta. Rikospaikkakuvat ja -asiakirjat esitellään joukkotiedotusvälineistä peräisin olevien, uhreista otettujen valokuvien rinnalla, kuvien jotka ovat tallentuneet kollektiiviseen muistiimme. Mustavalkoiset jäljennökset on rajattu ja niiden päälle on kirjoitettu ja maalattu. Lisäksi Ferraran toinen teos Eyewitness käsittää taiteilijan muotokuvan, joka koostuu kasvojentunnistuskuvista, joita viranomaiset käyttävät biometrisissä järjestelmissä. Tässä tapauksessa muotokuva on koottu poliisin pidättämien viiden naisen valokuvien osista, jotka on valittu Zürichin poliisilaitoksen arkistoidusta kuvaluettelosta.
Susanna Flock puolestaan esittelee teoksessaan Search term: real people, criminal julisteita, joissa esitellään kuvapankkikuvien hakusanoja ja indeksointitietoja varsinaisten valokuvien sijasta. Siten teos etsii rikollisten visuaalisia vastineita mediasta. Varsinaisten valokuvien puuttuessa, kuvat muodostuvat katsojan mielessä, tuoden tarkasteluun katsojan omia stereotypioita epäillyistä rikollisista. Negaatiostrategia on läsnä sekä Susanna Flockin että Laura Ferraran töissä, joissa esitetään vääristyneitä kuvia havainnoista. Kaikissa kolmessa teoksessa katseet suunnataan muualle ja johdetaan harhaan ja siten puretaan merkityksen visuaaliset koodit ja mallit.
Merkkien etsiminen liittyy myös tulkinnan kysymyksiin, jälkien lukemiseen. Samanlainen tarkastelu tapahtuu Mari Mäkiön installaatiossa (eräs)elämä, jossa löydetyt valokuvat, henkilön elämän jäänteet, muuttuvat menneisyyden ja melkein unohdetun kuvaamiseksi. Teoksessa yhdistyvät eri alojen ammattilaisten kanssa yhteistyönä syntynyt ääni- ja tekstiteos sekä albumien omistaneen henkilön valokuvista rakennetut muotokuvat. Todisteen sijasta valoku- vat pysyvät merkkeinä ja avoimena uusille tulkinnoille.
Leonhard Müllnerin videoteos Halosis lavastaa uudelleen koreografian, jossa siviilipukuinen ja aseeton erikoisyksikön poliisi tarkastaa tyhjän rakennuksen. Kamera liikkuu vuoroin piilossa vuoroin erittäin lähellä päähenkilöä, ohjaten katseen sitten käytävän tyhjyyteen, toistaen katsojan jännitteitä. Näin Halosis kääntää nurin havainnointimetodit ja viranomaisten käyttämät strategiat, tuoden esiin kontrastit ja vastakkaisuudet. Eristetty kohde, tyhjä tila. Takaa-ajaja vai -ajettu?
Lisätietoja: Mari Mäkiö: mari.makio(at)gmail.com, 040 733 6120
