Löysin entisen savusaunan, jo puoliksi maatuneen, jonka katto oli kadonnut aikaa sitten. Rupesin oleskelemaan tässä suomalaisessa metsässä, savusaunan luona, ja tekemään siellä asioita. Vuodenajat ja vuorokaudenajat vaihtuivat, materiaalit vaihtoivat olomuotoaan ja muuntuivat, luonto jatkoi näin aloittamaani työtä. Entinen savusauna muuttui lavaksi, inhimillisten jälkien näyttämöksi.
Näyttelyn nimi viittaa pohjolaan, karuihin olosuhteisiin, arktisuuteen, siihen, että aluksi tosiaan ei ollut muuta kuin suo, kuokka ja jussi. Tällainen olo minulla oli monesti työskentelyn aikana. Aistin, kuinka joku perhe on oikeasti kylpenyt tässä, hyvin pelkistetyissä oloissa: sauna on rakennettu keskelle metsää, järvenranta on kaukana. Puitteet ovat pienet ja pimeät, silti jostain on eletty.
Tein asioita, joita on ehkä tapahtunut savusaunalla silloin, kun se vielä lämpeni ja lämmitti sitä rakentaneet ihmiset. Paikka on herännyt henkiin, tietysti vähän eri tavalla kuin ennen. Mutta olen ollut viehtynyt sellaisista ajatuksista kuin ”näihin nauloihin ne ovat varmasti ripustaneet pyyhkeensä”.
Olen leikkinyt ajatuksilla ja materiaaleilla, ja ollut välillä yllättynyt itsekin: kuinka jostakin teoskokonaisuudesta tulikin karmiva, vaikka en ollut tarkoittanut sitä niin. Olen pysähdellyt ja katsonut, ehkä elänyt välillä hetken jossakin toisessa todellisuudessa. Työskentelyprosessi on ollut kuin lapsi, jonka kasvua seuraan: ei voi koskaan täsmälleen tietää, mitä siitä tulee.
Näyttely valottaa työskentelyäni savusaunalla valokuvajulistein ja niihin maalatuin tekstein. Tekstit ovat työskentelyajan (2004-2005) suoria merkintöjä luonnoskirjastani.
Tervetuloa näyttelyyn!
Ulrika Ylioja
ulrika(at)ulrika-ylioja.com
www.ulrika-ylioja.com
p. 09 444 645 tai 09 673 271
Parhaat kiitokset:
Helsingin kaupunki, Suomen Kulttuurirahasto: Uudenmaan rahasto, Suomen Taideyhdistys, Seppälän perhe, Väinö Linnan perikunta,
perhe, ystävät
