Taiteilijana olen usein miettinyt sitä, mitä muut ihmiset mahtavat ajatella taiteesta. Vanhojen mestareiden työn arvo tunnustetaan yleisesti, mutta nykytaidetta pidetään liian outona ja vaikeasti ymmärrettävänä.
Reseptejä nykytaiteeksi -projekti syntyi ikäänkuin vahingossa. Työskentelin viransijaisena kuvataiteen opettajana peruskoulussa ja lukiossa. Aloin uteliaisuuttani teettää oppilailla tekstejä – reseptejä nykytaiteeksi. Pyysin oppilaita kirjoittamaan ohjeen taideteokselle, samaan tapaan kuin pullareseptin; mitä tarvitaan, missä toteutetaan ja miten. Olin kerännyt reseptejä jo melko nivaskan, kun tajusin että käsissäni oli idea uudeksi teokseksi. Reseptit kommentoivat taidetta itseään, taidekäsitystä ja taideteoksen ja sen idean välistä suhdetta. Projekti muuttui mielenkiintoisemmaksi kun aloin huomata tiettyjä yhteisiä piirteitä resepteissä. Valokuvaresepteissä toistuivat samat teemat reseptistä toiseen; meri, auringonlasku ja luonto. Performanssissa näyttää usein olevan kyse itsensä nolaamisesta julkisella paikalla ja nykymaalaus mielletään monissa resepteissä sattumanvaraiseksi roiskimiseksi.
Reseptejä nykytaiteeksi -projekti erottelee taideprosessista idean ja tekijän. Taiteilijat keskustelevat siitä, kuinka tänä päivänä kaikki on jo kertaalleen tehty. Jokainen idea on jo siis käytetty. Ideat eivät ehkä olekaan ainutkertaisia. Voisiko ideoita luovuttaa toiselle? Näyttelyssä idea on nostettu taideteoksen asemaan, kuten käsitetaiteessa on tapana. Pelkkä ideoiden keräily ei kuitenkaan tunnu tarpeeksi kiinnostavalta. Haluan myös nähdä, miltä ne näyttävät valmiina teoksina. Seuraava vaihe projektissa on toteuttaa reseptejä. Taiteilijalle tällainen lähtökohta työskentelylle on uusi ja erilainen. Toisaalta, käsissäni on 250 ideaa. Sekin on uutta. En kuitenkaan pidä ideoita yksin omanani, vaan laitan ne kiertoon. Näyttelyssäkävijällä on mahdollisuus sekä lunastaa itselleen idea, että kirjoittaa omansa ja jättää se edelleen käytettäväksi. Saman voi tehdä projektin verkkosivuilla osoitteessa www.outisunila.fi.
Kiitokset Helsingin yhteislyseon, Kulosaaren yhteiskoulun ja Töölön yhteiskoulun oppilaat, Pirjo Houtsonen, Heta Kuchka, Riitta Räsänen, Erika ja Ilkka Kallasmaa, Johanna Lecklin, Terhi Heino, Matias Teittinen, Thomas Henry, isä ja äiti
