Pöytää merkityksellisempää on tyhjyys sen ympärillä – taideteoksenkaikkeudellisesta ulottuvuudesta
Paradoksin paradoksi on paradoksi-spektaakkeli joka ei ole spektaakkeli-
Olen Kuvanveistäjä ja Transformoitsija. Materiaalini on universaalienergia ja välineeni on taide, joka on universaalisenergiaa myös. Taiteellisiin intentioihini on aina kuulunut tajunnan laajentuminen ja tajuntaan kohdistuminen. Tajunnan laajentuminen on mielestäni koko meidän täällä olemisen syy tai tarkoitus. Tajunnalla tarkoitan ihmistajunnan lisäksi ”kosmoksen” tajuntaa jotka ovat yksi ja sama. Teokseni pyrkivät tempaamaan ihmisten henkilökohtaisuuden arkipäiväisistä mieltämistavoistaan, sinne missä henkilökohtainen katoaa. Ihmisten sisäavaruuksien löytäminen ja tiedostaminen ennemmin kuin ulkokohtaisten hajauttavien esineiden teko on mielestäni kaikkein kiinnostavinta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toimin tilanteen mukaan niillä materiaaleilla ja taiteen lajityypeillä, joita tilanne vaatii. Eli kaikki on auki pumpulista kiveen tai aineettomuuteen.
Yleiseen mielipiteeseen levitetty käsitys, että formaaleilla keinoilla ei enää voi vaikuttaa koska nykytaiteessa kaikki on jo tehty, on erehdys. Olemme niin vahvasti formaaleiden voimien vaikutuksen alaisuudessa että emme edes huomaa sitä. Formaalit seikat vaikuttavat meihin koko ajan. Minä sanon heille jotka väittävät ettei formaaleilla asioilla voi vaikuttaa, että he eivät vain satu tietämään kaikkia mahdollisuuksia tai sitten he ovat ehdollistuneet odottamaan liian yksipuolisia vaikutuksia. Voisin jopa sanoa näyttelyni perustuvan formaaleihin keinoihin, mitä sillä sitten tarkoitetaankin.
Kun minulta kysytään, että mitkä taiteilijat ovat vaikuttaneet taiteeseeni, pidän kysymystä heti vääränä ja vastaan että Luonto. Jos vastaisin jonkun yksittäisen tekijän tai vaikkapa muutaman, silloin minä valehtelisin. Tai jos en pitäisi tätä valheena, niin ainakaan en tekisi oikeutta monille ja taas monille muille. Vaikka nimeäisinkin muutaman
merkittävän vaikutteiden antajan niin silti oikeampi vastaus jälleen olisi luonto. Ne tekijät joilta vaikutteet olen saanut, ovat osa luontoa ja heidänkin vaikutteensa taas ovat luonnosta, vaikka he eivät ehkä asiaa
niin näkisikään. Tietysti olen kiitollinen heille, joilta olen oppini saanut ja heille olen
valmis asianmukaisen kiitokseni antamaankin.
lisätietoja: trosimoen@hotmail.com
Näyttelyn teksti:
Näyttelyn nimi ”Pöytää merkityksellisempää on tyhjyys sen ympärillä” on sovinnaisuuden kaapuun verhottu haaste. Se on eräänlainen sovinnainen totuus, sovinnaisuuden totuuden maailmassa.
Haasteena sen on tarkoitus olla houkutteleva, mutta sovinnaista siinä on se, ettei se vielä väitä liikaa. Kaikkihan me tiedämme, ettei tyhjyys ole tyhjää ja jos tyhjyys olisi tyhjä, se ei olisi olemassa, ei voisi olla. En siis väitä tyhjää yhtään sen merkityksellisemmäksi kuin pöytä, pöytä on merkityksellinen siinä kuin tyhjyyskin ja itse asiassa pöytä on itse tyhjyys. Mutta koska ihmisen elämään, vahvasti näyttäisi liittyvän sellainen seikka, että vanhemmiten hän joutuu itse itsensä luomien kummajaistensa valtaan ja menettää ihmeentunnun elämää kohtaan, lakkaa tuntemasta ja näkemästä merkityksellisyyttä tyhjässä koska
>>ei siellä mitään ole>>
Täten ihminen saa aikaiseksi itselleen hallusinaation, jossa hän itse on ohjaamassa omaa elämäänsä, vaikka todellisuudessa hän on jo menettänyt otteensa.
Nimi siis ylipäätänsä kiinnittää huomiota sinne minne huomiomme ei arkipäiväisyydessään yleensä kiinnity. Kaiken kaikkiaan, tyhjässä on vastaus kaikkeen. Tyhjässä on kaiken alkuperä, eikä pöytä voisi meitä pöytänä palvella ilman tyhjää sen ympärillä.
Näyttelyni siis esittää asioita jotka ovat näkymättömiä, ainakin useimmista meille.
Työni esittävät aina Ei-mitään. Teoksiani olisi katsottava kuin tyhjää samalla tavalla kuin katsot hehkuvaa kukkaa, muurahaispesää, maisemaa, valoa, värejä, muotoja.
Silloin kun näkeminen tapahtuu, katsot kokonaisuutta, tyhjää, mihinkään liikaa takertumatta. Minulla ei ole Minkäänlaista tarvetta saada ketään ymmärtämään siten kuin itse ymmärrän, en siis vakuuttele. Jokainen ymmärtää omasta henkilökohtaisesta voimastaan käsin.
Jos sinusta tuntuu, ettet ymmärrä kerrassaan mitään, niin sanon että jokin sinussa ymmärtää kuitenkin. Ymmärrät vaikket ymmärtäisikään. On täysin jokapäiväistä arkipäivää että ymmärrämme vaikka emme ymmärrä ja että emme ymmärrä mitä ymmärrämme.
Trosimoen(at)hotmail.com
Kiitän niitä yksittäisiä henkilöitä, jotka auttoivat näyttelyn toteuttamisessa materiaali lahjoituksin ilman erikorvausta, sekä erityiskiitos kirjapaino Lönnbergille, joka mahdollisti teoksen ”vesiputous” toteuttamisen painamalla >kosmisen runon> ilmaiseksi. Kiitos myös Galleria Huutoa ylläpitäville henkilöille, sekä niille tahoille, jotka ovat Galleria Huudon toimintaa tukeneet.
