Marjo Levlin
The House of Mind and Memories
Galleria Huuto Uudenmaankatu
13.4.–24.4.2005
Näyttelyn tilateoksen lähtökohtana on isäni suvulle kuuluva talo Pohjanmaalla.
Tämä pieni talo, oikeastaan mökki oli lapsuudessani perheemme kesänviettopaikka ja asuimme siinä myös muutaman vuoden 1970- luvun lopulla. Varhaisimmat muistoni kesistä joita vietin siellä ovat valoisat ja kevyet. Muistot muuttuvat silti melankolisemmaksi lähestyessäni nuoruusikää, aikaa jolloin menetin lapsuuden viattomuuden ja veljeni auto-onnettomuudessa .
Tänään talo on romahtamaisillaan ja sen tunnelma on jokseenkin surrealistinen, tuvasta puuttuu lattia; astuessaan sisään kohtaa edessä olevan kivillä reunustetun kellarimontun maalattioineen. Seinillä on vieläkin tauluja, peili sekä muita arkielämään liittyviä esineitä. Jotkut hyvin koristeelliset ja romanttiset esineet ovat Amerikassa syntyneiden isovanhempieni perua. Ne muistuttavat heidän haaveestaan paremmasta elämästä luvatussa maassa, toiset esineet kuten veljeni ja omat koulupiirustukseni kertovat yhteisestä ajastamme talossa.
Nämä muistot, jäänteet ja talon absurdius itsessään ovat inspiroineet minua teokseen ja olen sitä työstänyt vaiheittain vuodesta 2002. Taloon liittyvien kuvien ja fragmenttien kopiointi on ollut eräänlainen hidas oman taustani, tunteitten ja haaveiden ymmärtämisen prosessi. Yksinkertaisuudessaan kuvat symbolisoivat tänä päivänä hyvin erilaiselta näyttävää menneiden sukupolvien elämää.
Tämän hetken todellisuudessa talo on vähitellen maatumassa. Kenelläkään ei ole rahaa tai kiinnostusta huolehtia siitä. Muistoineen ja tarinoineen se on minulle silti arvokas; kuin mielen ja kehon metafora jossa on monia tuntemattomia ja epäselviä kerroksia. Se vanhenee ja maatuu vähitellen mutta paljastaa yllättäviä pieniä salaisuuksia kun sitä rohkenee tutkia tarkemmin.
Nyt esillä oleva tilateos koostuu kangasnenäliinoille tehdyistä piirustuksista, maalauksista, valokuvista ja kirjonnasta, sekä videoteoksesta.
Kangasnenäliinojen käyttö kuvapohjana pohjaa muistikuviin isäni nuorempana käyttämistä nenäliinoista, mutta myös tunteeseen etten täysin hallitse ja ymmärrä kokonaisuutta jota tässä käsittelen; vähän niin kuin niistäisin tietämättä mitä oikein tulee. Tänä kertakäyttöisyyden aikana kankaiset nenäliinat kertovat myös toisenlaisesta ajasta.
Tilateos valokuvineen oli syksyllä 2004 esillä Valko-Venäjällä Minskin Nykytaiteen museossa ja Vitebskissä Marc Chagall Museossa ja kevään aikana olen työstänyt jatkoa näyttelylle; nyt esillä on myös video ” Päivällinen Isän Kanssa”.
Kiitokset:
Föreningen Konstsamfundet
Marjo Levlin puh. 0445964727
