Hanneriina Moisseinen ja Visa Knuuttila
Tuntematon
sarjakuvainstallaatio ja videoperformanssi
25.5. – 12.6.2016
Galleria Huuto Uudenmaankatu
Tuntematon on Hanneriina Moisseisen ja Visa Knuuttilan yhteisnäyttely, jonka puitteissa taiteilijat lähestyvät Karjalan Kannaksen tapahtumia jatkosodan kesänä 1944. Näyttelyn tekniikoita ovat sarjakuva, video ja performanssi. Näyttelyn avajaisissa julkaistaan 240-sivuinen sarjakuvaromaani Kannas, joka on Moisseisen neljän vuoden työn tulos. Teoksessa sodan tapahtumia lähestytään yleisestä populaarikulttuurin kuvastosta ja virallisesta historiankirjoituksesta poikkeavista näkökulmista, kuten naisten, eläinten sekä erään sodan musertaman antisankarin kokemusten kautta. Miehisen kamppailun, tappamisen ja kärsimyksen sijaan Moisseisen teos kuvaa kodeistaan evakuoitujen ihmisten keskinäistä huolenpitoa ja solidaarisuutta sodan jaloissa.
Näyttelyssä esillä olevat sarjakuvaoriginaalit keskittyvät sotamies Auvo Oksalan, hulluksi tulleen rintamakarkurin, viimeisiin vaiheisiin. Hän on ainoana vihollisen hyökkäyksestä henkiin jäänyt, mutta mieleltään pahan kerran järkkynyt karjalaisnuorukainen. Sota näyttäytyy Auvo Oksalan fiktiivisen hahmon kautta välitilana, jossa kaikki normaalit säännöt on kumottu eikä mihinkään voi luottaa. Auvo on väliinputoaja myös valikoivassa historiankirjoituksessa, jonka konventioihin tämän kaltaiset epäonnistuneiden sotilaiden kohtalot eivät oikeastaan kuulu. Samoin sotilaiden psyykkiset ongelmat ovat suomalaisessa sotakirjallisuudessa näihin päiviin asti melko tarkoin vältelty aihe.
Näyttelytilaan installoidussa videoteoksessa Auvo Oksala herää eloon Knuuttilan fyysisenä tulkintana. Elämän ja kuoleman välimaastossa vaelteleva Auvo on pudonnut kaiken ulkopuolelle, ei-kenenkään-maalle, kykenemättömänä löytämään ratkaisua olemassaolonsa jatkamiseen. Knuuttilan performatiivinen työskentely perustuu suurelta osin buton metodeihin ja estetiikkaan, butolle ominaisesti videoteoksen ”tuntematon” viittaa matkaan Auvon sisäiseen maailmaan, kehon ja mielen pimeyteen.
Kannas-kirjassa on kohtaus, jossa Auvo harhailee tuntemattomien sotilaiden hautojen luona tietämättä, onko itse elävä vaiko kuollut. Näyttelyn nimi viittaa sotahistorian ja -kertomusten tuntemattomiin ja pimentoon jääneisiin puoliin laajemminkin. Näyttelyn taitelilijat edustavat ensimmäistä sukupolvea, jonka perheiden isät eivät ole joutuneet rintamalle, mutta välillisesti sodanaikaiset traumat ovat kuitenkin edelleen läsnä monissa perheissä. Ei ole kauaa siitäkään, kun sadat tuhannet suomalaiset joutuivat itse pakenemaan sotaa.
Samaan aikaan satavuotiaassa Suomessa tuntuu virinneen henkisen ilmapiiri, jossa on paljon tuntemattomilta tuntuvia aineksia – kylmiä asenteita, kyynisyyttä ja irrationaalista vihaa. Tämän päivän avuntarvitsijoiden vastaanotto saattaa olla hätkähdyttävän tyly. Tuntemattoman pelko, muutoksen ja epävarmuuden synnyttämä levottomuuden tunne, yhdistää kuitenkin niin suomalaisia periferisen hyvinvointivaltionsa raunioilla kuin maanosan halki matkustavia, mahdottomia olosuhteita pakenevia ihmisiä. Näyttely muistuttaa osaltaan, että empatian mahdollisuus on aina olemassa: yritys asettua toisen ihmisen asemaan on viihdekoneiston tarjoileman etäännyttämisen ja itsensä turruttamisen tärkeä vastakohta.
Meille tarjoillaan kyllä tasaisin väliajoin tulkintoja Suomen sotahistoriasta tietynlaisten spektaakkelien muodossa, mutta noiden suurten kertomusten mieskuva on varsin yksipuolinen ja yksinkertaistava, ja naisten näkökulma loistaa poissaolollaan. Maailma muuttuu nopeasti, ja saattaa hyvin olla, että samojen narratiivien uudelleenlämmittely ei enää riitä seuraaville sukupolville ainoaksi kuvaukseksi lähihistoriamme tapahtumista.
Näyttelyä ovat tukeneet Koneen Säätiö, Uudenmaan Kulttuurirahasto ja Karjalan Sivistysseura.
Visa Knuuttila
tel. 044 973 1316
e-mail: wisa.knuuttila(at)gmail(dot)com
Hanneriina Moisseinen
tel. 044 343 2024
e-mail: hanneriina.moisseinen(at)kolumbus(dot)fi
