Eeva-Liisa Puhakka
Tuoksuuko aurinko?
12.-27.7. 2014
Galleria Huuto Jätkäsaari 1
Aurinko ei tuoksu, vai tuoksuuko? Jos ajatellaan, että kaikki ympärillämme tuoksuu (tai haisee), niin siinä tapauksessa tuoksu tulee alunperin auringosta. Joitakin vuosia sitten tähtitieteilijät totesivat, että galaksimme keskiössä tuoksuu rommilta. Etsiessään orgaanisia yhdisteitä he löysivät myös etyyliformiaattia eli muurahaishappoeetteriä, jolloin voidaan sanoa, että galaksimme maistuu vadelmalta. Maistuu vadelmalta ja tuoksuu rommilta. Tai ehkä aurinko tuoksuu maapähkinöiltä ja amaretto:lta. Mutta kuuma hiekka tuoksuu varmasti auringolta ja lämmöltä.
Mikään ei tuo helpommin muistoja kuin tuoksu. Tuoksu tulee yllättäen, hetken ohikiitävän*,* mutta loihtii heti lapsuuden kesän järven rannalla mehevien mustikkapensaiden ja kielojen kanssa; tai uunissa paistuvat piparit maalla mummolassa, tai grillijuhlat perheen kanssa loppukesän auringon keltaiseksi polttamalla nurmikolla. Vedä hajun “räjähdyslangasta” ja muistot tulevat heti. Kuvasarjat tulevat kaukaa ja syvältä. Hajuaisti on ihmisen primitiivisin ja nopein aisti, sen vaikutus on välitön eikä se tarvitse sanoja.
”Se alkoi aina hajusta ja tunne seurasi sitä. Tunne kuljetti hänet takaisin tiettyyn paikkaan, ja tämän ajan tunnelmaan. Se oli samanaikaisesti kuva ja tunne kuvalla. Puhdas merellinen parfyymi, *per fumum* (savun läpi) toimiston keittiöön johtavalla käytävällä, tai kevyt tuoreen ruohon ja kurkun tuoksu hississä, tai eteisaulan tuoksu kuin kostea multa pitkän kuivan kauden jälkeisen ensimmäisen sateen aikana. Hän avasi kahvipapupussin keittiössä ja tyhjensi sen kokonaan purkkiin, ja työnsi nenänsä tyhjään pussiin ja hengitti syvään. Hän avasi omenaviinietikkapullon metallikorkin ja pullo tuoksui suihkusaippualle, puhtaalle, mutta samanaikaisesti kuin alkoholi miehen hengityksessä. Hänen lounaansa; paistetut kanankoivet, haisivat samalta kuin kädet, kun otat ne pois käsineistä sen jälkeen kun olet heittänyt lumipalloja. Märkä, höyryävä ja nukkainen haju … ”
Eeva-Liisa Puhakka tekee installaatiota, videoita ja ympäristötaideteoksia. Puhakka pyrkii luomaan teoksia, jotka ovat hetkiä, tunnelmia ja tarinoita. Hänen teoksensa ovat kuin unenomaisia kuvia, joissa fiktio ja todellisuus yhtyvät, tarkoitukset muuttuvat, menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat. Ajalla ja muistilla on aina tärkeä rooli. Puhakka on esittänyt teoksiaan Suomen lisäksi, Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Venäjällä, Senegalissa ja USA:ssa.
Eeva-Liisa Puhakka
p. 040-5239361
eeva-liisa.puhakka(at)iki.fi
www.eeva-liisa.net
