Palaan usein samaan maisemaan, samaan kuvaan. Taivas on matalalla ja pellot ovat peittyneet lumeen. Valo tulee alhaalta. Hiljaisuudessa maiseman etäisyydet ja mittasuhteet näkee selkeämmin.
Maiseman kauneus piilee sen surussa, kirjoittaa Ahmet Rasim. Pidän tavasta, jolla kauneus ja suru kohtaavat lumisessa maisemassa. Maisema sisältää aavistuksen tulevasta, muutoksesta ja katoavuudesta. En voi pitää lumisten peltojen kauneutta, en hallita tai omistaa. Maisema ei säily valkoisena. Hetki tietää menneensä ohi, kirjoittaa Fernando Pessoa.
Näyttelyni teokset ovat yrityksiä pitää kiinni siitä mistä ei voi pitää kiinni. Teokset ovat tapa hyvästellä ja tapa luopua. Näyttelyn veistokset ja piirustukset esittävät yksittäisiä elementtejä ja hetkiä mieleeni painuneesta maisemasta. En rakenna kokonaista maisemaa tai kokonaista tarinaa. Teokseni ovat viitteitä, jotka jättävät tilaa sanattomalle ja määrittelemättömälle.
Kiitokset Suomen Kulttuurirahastolle saamastani tuesta.
Eeva-Maija Priha
eevamaija.priha(at)gmail.com
