Tanja Koponen on tehnyt cover-versiot kolmesta 1970-luvun alun videotaideteoksesta, joista hän on rakentanut Galleria Huudon tilaan kokonaisinstallaation. Cover on alunperin tarkoittanut levytetyn lauluesityksen suosiosta iskelmämarkkinoilla kilpailevaa esitystä. Yleisessä kielenkäytössä se on alkanut tarkoittaa mitä tahansa uudelleenversiota (remake) tunnetusta levytyksestä. Keskeistä määritelmässä on se, että samasta teoksesta voi olla olemassa lukuisia eri versioita.
Videossa Theme Song (alkuperäinen video Vito Acconci, 1974) Koponen kuuntelee musiikkia ja houkuttelee tungettelevan intiimisti galleriavierasta viereensä. Taustalla soiva musiikki (hienoja covereitakin tehnyt laulaja Maarit)vaikuttaa tunnelmaan. Välillä Koponen poimii Acconcin tapaan lauluista yksittäisiä sanoja tai lauseita, liittäen ne omaan houkutuspuheeseensa.
Videossa Primary Time Koponen asettaa pääväreissä olevia kukkia keskellä kuvarajausta olevaan vaasiin. Bas Jan Aderin v. 1973 tekemä alkuperäinen video viittasi aikaan taiteilijan käyttämänä uutena materiaalina. Koponen tuo mukaan uuden kukkien asettelijan tavan olla kuvassa ja suorittaa samaa tehtävää.
Videossa Black and White Tapes metalliputkea valaistaan liikuteltavan, jatkuvasti sen toiselta puolelta toiselle siirtyvän lampun avulla. Teos perustuu Paul McCarthyn vuosina 1970-1975 tekemän teossarjan erääseen videoon. Videon mattapintaista metallia olevan putken on korvannut pölynimurin kiiltävä putki.
Koposen videot noudattelevat alkuperäisten videoiden rajauksia, alkuasetelmia ja metodeja. Alkuperäisten teosten uudelleentulkinta toimii uusien yhteyksien ja kytkentöjen liikkeelle sysääjänä. Pienien erojen kautta syntyy uusia merkityksiä.
Kuvataiteilija, tutkija Kari Yli-Annala
Näyttelyä ovat tukeneet AVEK, Taiteen keskustoimikunta, Valtion kuvataidetoimikunta.
