Jani Ruscica
Viisi variaatiota teemasta
Galleria Huuto Uudenmaankatu
22.8.–2.9.2007
Jani Ruscican (1978) kahden uuden kokeellisen lyhytelokuvan kokonaisuus Batbox / Beatbox paljastaa ihmisen näön rajallisuuden luonnossa ja kulttuurisessa kontekstissa. Batbox / Beatbox rinnastaa kaksi vastakkaista ympäristöä: lepakoiden yöllisen kaikuluotauksen kautta kuvatun luonnon ja hip-hop -taiteilijoiden luotaamaan urbaanin metropolin. Lyhytelokuvien välinen vuoropuhelu toteutuu taitavasti niin rakenteellisesti, äänellisesti kuin sisällöllisestikin. Elokuvien keskiöön nousee kaksi erilaista äänen ja liikkeen tuottamisen muotoa keinona hahmottaa ja navigoida omassa elinympäristössä. Batboxissa ääntä ja liikettä kuvataan puhtaasti biologisena ilmiönä, Beatboxissa kulttuurisista lähtökohdista.
Batboxin Ruscica on toteuttanut yhteistyössä lepakoiden bioakustiikkaa Bristolin yliopistossa, Englannissa tutkivan Jon Flandersin kanssa. Beatboxissa pääroolissa ovat new yorkilaiset beatbox -taiteilijat Kid Lucky ja Shockwave sekä Spoken Word -taiteilija Vocab. Lepakoiden tutkimuslaboratorioon ja yölliseen metsään sijoittuva Batbox on runollinen kuvaus lepakoiden hämmästyttävästä kyvystä käyttää ääntä maantieteellisen sijaintinsa paikantamiseen. Pimeydessä käytetty etsintävalo paljastaa selkeästi ihmisen näön rajallisuuden. New Yorkin esikaupunkien kaduille, koripallokentille, ja metroreittien varteen sijoittuvassa Beatboxissa spottivalo tuo esiin kaupunkitilan kaupunkisinfonian näyttämönä, jossa jokaisella kadunkulmalla ja tupakantumpilla on Vocabin sanoin tuhat tarinaa kerrottavana.
Ruscican aikaisemman kolmesta lyhytelokuvasta muodostuvan Contrapuntal -teoksen tavoin uudet lyhytelokuvat ovat syntyneet dialogisena prosessina. Ruscica antoi beatbox -taiteilijoiden improvisaation lähtökohdaksi lepakoiden ääniraidan Batbox -teoksesta, jonka pohjalta beatboxaajat loivat oman äänellisen tulkintansa elinympäristöstään. Hip-hopin viidenneksi elementiksi kutsuttu beatboxaus syntyi 1970-luvun lopulla Etelä-Bronxissa. Soittimien ja dekkien puuttuessa hip-hopparit matkivat rumpuja, rytmiä ja scratch-ääniä omalla äänellään biitin luomiseksi. Prosessissa Ruscica heitti pallon Vocabille ja beatboxaajille. Kysymys on yhdessä luomisesta, taiteilijoiden välisestä yhteistyöstä. Me lainaamme ja luomme uudestaan, prosessi lonkeroituu ja leviää muodostaen kulttuurisen jatkumon luoden samalla uusia sosiaalisia tiloja.
Huuto -gallerian näyttelyssä Helsingissä esillä on viisi variaatiota teemasta. Beatboxaus syntyi hip-hopin viidenneksi elementiksi. Lyhytelokuvien rinnalla näytteillä on kuuden, pienen, läheltä kuvatun muotokuvan sarja. Muotokuvat vahvistavat osaltaan taitelijoiden profiilia yksilöinä alakulttuurisesta kontekstista irrotettuna. Pukkijalkaisella pöydällä kalvoille piirtyvät valokopiokartat beatboxaajien asuinalueista New Yorkissa ja lepakoiden elinpiireistä limittyvät kollaasiksi. Säveltäjä ja muusikko Aarne Riikonen vie eteenpäin luomis- ja kulttuuriprosessia nuotintamallaan hevosenkenkäyökkö-lepakoiden ja beatboxaajien duetolla, joka esitetään avajaisissa. Näyttelytilassa nuotinnettu duetto on esillä nuottitelineellä. Näyttely peilaa kulttuurisia prosesseja, erilaisia tapoja hahmottaa omaa ympäristöä, pyrkimystä nähdä ennakkoluulottomasti.
Marita Muukkonen
Huudon näyttelyn lisäksi Jani Ruscica esittää Beatbox, alternate take -lyhytelokuvan installaationa Taidehallin studiossa 18.8 – 16.9.2007. Myös Jani Ruscican aikaisemmissa videoteoksissa (mm. Swan Song, Contrapuntal) äänellä ja musiikilla on hyvin keskeinen rooli. Jani Ruscica on suorittanut kuvataiteen kandidaatin tutkinnon Lontoossa, Chelsea College of Art and Design -oppilaitoksessa ja viimeistelee parhaillaan taiteen maisterin tutkintoa Kuvataideakatemiassa. Ruscica on työskennellyt residenssitaiteilijana New Yorkissa, Amsterdamissa ja Färsaarilla ja hänen videoteoksiaan on nähty monissa kansainvälisissä näyttelyissä mm. Lontoossa, Kööpenhaminassa, Berliinissä, Pietarissa, Barcelonassa ja New Yorkissa
Yhteystiedot: 040 708 5361 ja jani.ruscica(at)gmail.com
