Whatever II
Dave Berg
Galleria Huuto, Jätkäsaari 2
13.7.-28.7.2013
Vain Maija Poppasen sateenvarjo voi estää taivaasta tipahtavaa valasta putoamasta suoraan päälle. Maaginen suoja voi muuttaa kaiken hyväksi tai ainakin hetkellisesti peittää ikävän näkymän. Jos asian sokerikuorruttaa tarpeeksi paksusti, se muuttuu hyväksi. Oikein hyväksi. Korkeintaan traagiseksi viehättävällä tavalla. Melankolia on kuin vaaleanpunaisella marsipaanilla päällystettyä tuskaa, mutta sillä on esteettisempi kaiku ja sivumakukin on miellyttävämpi.
Melankolian saavuttamiseksi on kyettävä ottamaan etäisyyttä. Katsottava elämää askeleen verran sen ulkopuolelta. On kehitettävä kertojan ääni tai ääniä, jotka luovat tapahtumista tarinan, joka on riittävän kaukana. Nämä äänet muodostavat yksinäisyyteen ihmissuhteita yksilön sisälle. Tosin vaikeita sellaisia. Ne kiertyvät toisiinsa kiinni ja hankautuvat rikki. Ne ovat peitetarinoita, jotka kätkevät sisälleen minäkuvan, joka on vielä liian hauras todellisiin kohtaamisiin. Ristiriitaisten kertojaäänien välillä käydään taistelua siitä, kumpaa pitäisi pelätä enemmän – yksinäisyyttä vai häpeää.
Whatever II jatkaa Dave Bergin tuotannossa keskeisenä ollutta tematiikkaa ihmismielestä sen särkymispisteessä. Hetkessä, jossa osat pysyvät vielä kutakuinkin paikoillaan, mutta leikkausviivat ovat jo piirtyneet esiin.
Pauliina Kaasalainen
