Tero Nauha
WYWROTKA / CAPSIZING
Galleria Huuto Jätkäsaari 2
2.–13.10.2013
HUOM: Uudet aukioloajat: ti-su 12-17
Tämä videoteos on osa projektiani ”Life in Bytom”, joka oli esillä CSW Kronika Galleriassa, Bytomissa Puolassa 24.11.2012 – 26.01.2013. Kyseessä oli yhteisötaiteen projekti, jonka lopputuloksena näyttelyssä oli esillä tämä videoteos, performanssi ”Life in Bytom” sekä julisteita.
Videoteos pohjaa tapaamisiin, työpajoihin, arkistomateriaaleihin ja henkilökohtaisiin kokemuksiini Bytomissa, jälki-industriaalisessa kaivoskaupungissa Sleesiassa, Katowicen kaivosalueella. Kyse ei ole objektiivisesta vaan affektiivisesta näkökulmasta muutoksiin, jotka ovat tapahtuneet kaupungissa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Teos on toinen taiteellinen osio Teatteritaiteen Tohtorinväitöstyössäni, joka valmistuu keväällä 2015.
Teoksen kesto: 27 minuuttia.
Kuvaus: Małgorzata Mazur
Ääni: Łukasz Jastrubczak
Käsikirjoitus, ohjaus, esiintyjä: Tero Nauha
Käännös: Karolina Kucia
Äänimiksaus: Teemu Korpipää
Tuotantotuki: AVEK, Visuaalisen Taiteen Keskus Frame, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, Live Art Development Agency, Lontoo, TAhTO tutkijakoulu – Taideyliopisto.
Edellä mainittujen lisäksi haluan kiittää seuraavia henkilöitä, instituutioita ja instans-seja, jotka ovat avustaneet minua moninaisin tavoin tämän projektin aikana.
Kronikan työryhmää, erityisesti kuraattori Staniław Rukszaa ja assitenttiani Radosław Ćwielągia. Bytomissa järjestämieni työpajojen osallistujia. TAhTO tutkijakoulun tutkijakollegoja ja professoreja. Performance Matters tapahtuman kollegoja, erityisesti professori Gavin Buttia. Teatterikorkeakoulun tutkijakollegoja Teatterikorkeakoulun tarpeiston, puvuston, ääni-, kuva- ja valosuunnittelun tekinen henkilökuntaa. Tutkimukseni ohjaavia professoreja Annette Arlandereria, Akseli Virtasta ja Esa Kirkkopeltoa. Käännösavusta Łucja Supron-Kuciaa, sekä näyttelynpystytysavusta Teemu Hortoa ja HUUTO gallerian henkilökuntaa.
LIFE IN BYTOM
Bytom on entinen kaivoskaupunki Sleesiassa, Puolassa. Alue on tunnettu kaivostoiminnastaan, joka taloudellisista muutoksista johtuen on kuitenkin lähestulkoon tyrehtynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Bytom on malliesimerkki siitä, mitä uusliberaali talouspolitiikka tuottaa. Vuonna 2012 minut kutsuttiin Bytomissa sijaitsevan CSW Kronika gallerian kuraattori Stanisław Rukszan toimesta tekemään projekti Bytomiin, jonka vuoksi vierailin siellä useita kertoja vuoden ajan. Vierailut pitivät sisällään järjestämiäni työpajoja, haastatteluja, kenttätutkimusta ja muita tapahtumia. Ne tuottivat materiaalin töilleni, jotka ovat affektiivisia tulkintoja edellä mainitusta tilanteesta ja muutoksista. Vuoden 2012 lopulla pidin näyttelyn CSW Kronikassa, jossa esillä oli julistesarja, videoteos ”Wywrotka / Capsizing” ja performanssi ”Life in Bytom.”
Tapasin kaupungissa useita ihmisiä, joiden henkilökohtaiset tarinat tai heidän kuvaamansa tapahtumat toivat esiin asioita, jotka eivät liittyneet ainoastaan muutoksiin Bytomissa tai Puolassa, vaan yleisesti ottaen koko uusliberaalissa Euroopassa. Aluksi lähtökohtani oli teoreettinen, liittyen uusliberaalin tietokapitalismin kysymyksiin, joita kutsun nimellä ’kapitalismin sekasotku’. Sekasotkulla ei ole mitään keskusta, ja se onkin sen vuoksi täysin vastakkainen aikaisemman, sosialistisen ja puoluejohtoisen hallinnon kanssa. Jo ensitapaamisistani Rukszan kanssa, minulle kävi selväksi, että Bytom ei käy läpi mitään hallinnoitua muutosta, vaan sarjan sattumanvaraisia ja mielivaltaisia muutoksia. Eikä ainoastaan Ruksza vaan moni muukin kutsui Bytomia Puolan Detroitiksi.
Näissä muutoksissa ei ole löydettävissä mitään tiekarttaa tai ideologisen selvää selitystä, vaan ainoastaan romahtavia rakennuksia ja infrastruktuureja, joiden keskellä kukaan ei tiedä kauanko murrosvaihe tai muutos kestää, ja mihin se meidät johtaa. Tämä sekasotkun epävarmuus, jonka kohtasin Bytomissa, sai minut kysymään itseltäni, mitä performanssi – tai taide – voi tässä tilanteessa tehdä?
Esitykseni Bytomissa muodosti poimuisen suhteen paikallisen yleisön tulkintojen kanssa. Nämä syvemmät tulkinnat heidän kotikaupungistaan kietoutuivat omien poimujeni kanssa niin, että meidän laskoksemme olivat kohdatessamme pituudeltaan toisistaan eroavat. Emme luoneet suoraa kontaktia, vaan kontaktin näiden poimujen – tai yhtenevien kertosäkeiden kautta. Mikko Jakonen, joka tulkitsee Gilles Deleuzen barokki-laskoksen tai poimun käsitettä, kuvaa nykyistä subjektiviteettiamme ’luolamiehen’ tai ’kaivostyöläisen’ subjektiksi. Subjekti kaivaa loputonta onkaloaan laajentaen käytäviään, koskaan kuitenkaan pääsemättä ulkopuolelle ja luoden ainoastaan poimuisen verkoston kiven sisään. (Keskustelu Jakosen kanssa Bytomissa, 26.1. 2013)
